Tamperekiipimäviikonloppu

Valvottuani nerokkaana perjantai-iltana yli kolmen, heräsin lauantaina aamulla ennen kahdeksaa ja möngin Tampereen suuntaiseen junaan. Miri tuli vastaan asemalle, ja kuljimme aamupalan kautta majapaikkaamme Peltolammille, mihin pian ilmaantuivat muutkin viikonlopun kiipeilyretkueen jäsenet, Dare, Taina ja Riikka. Kiipeäminen tapahtui Viitapohjassa. Ihastuin kallioon aivan täysin, paljon kivoja pieniä otteita ja muutenkin tosi kaunista kiveä, whii! Ero Pärkänvuoreen oli melkoinen, kun täällä oikeasti pystyin kiipeämään kaikenlaista. Pahin häiriötekijä oli älytön kuumuus. Siitä huolimatta tappelin ylös Sormenleikkaajan, 6-. En tietenkään puhtaasti, mutta hei, enpä olisi uskonut selvittäväni kalliolla mitään kutosella alkavaa. Se oli kiva reitti. Pitkän ja kuuman kiipeilypäivän jälkeen ajelimme Kaukajärveen uimaan. Siellä oli melkein liiankin kylmää vettä, niin että jälkeenpäin oli kylmä lämpöisestä säästä huolimatta. Sen perään syömistä Panchossa, missä meillä muilla oli hauskaa, kun Daren mielestä oli mahtavaa, että ruoka oli niin tulista, ettei sitä pystynyt syömään. Huvinsa kullakin, hihii. Videovuokraamosta valikoimme illan viihde-elämykseksi Doomin. Se oli aika lailla juuri sellainen kuin olin odottanut, mikä on hyvä asia, koska odotin, että se ei ole ihan niin huono kuin voisi kuvitella.

Nukkuminen tuotti suuria vaikeuksia. Koottuamme vuodesohvan vuoteeksi huolestuin ensin siitä, että se saattaisi kuulemma hajota ja romahtaa, ja sitten totesimme Mirin kanssa sen liian kuumaksi nukkua. Niinpä purimme ja kokosimme takaisin sohvaksi ja levitimme sohvatyynyt pitkin lattiaa. Näillä main muut alkoivat jo vinkua, että häiritsimme nukkumista. No, lattialla oli kyllä sitten viileämpää, melkein liiankin. Sohvatyynyt tietenkin pakenivat eri suuntiin ja myös tyhjän sohvalaverin alle. Tämä muodosti huonosti nukahtavalle ihmiselle ylitsepääsemättömän ongelman. Nukahdin ekan kerran kunnolla joskus aamusta, ja silloinkin näin kamalaa unta. Siinä jotenkin onnistuin sähläämään töissä, muun muassa ajamalla metrojunan raiteilta niin, että siinä jostain syystä olleet telaketjutkin tippuivat, ja sitten en osannut edes käyttää radiota, ja ties mitä, niin että sain lopulta potkut töistä. Yhyy.

Sunnuntainakin suunnattiin Viitapohjaan. Ei ollut ihan yhtä kuuma, mutta edellispäivän ahkera kiipeily ja onnettoman huonosti nukuttu yö kyllä olivat syöneet vähäisetkin voimat pois. Savupiippu-nimiseen hormiin oli kiva änkeytyä kiipeämään, mutta vyötärössäni oli joitakin senttejä liikaa, että sen kiipeäminen olisi sujunut kätevästi. Plääh, millähän siitä vähentäisi... Uiminen tapahtui pikaisesti Pulesjärvessä, syöminen taasen Panchossa, ja sitten kämpille pakkailemaan tavaroita autoon. Turkuun suuntaava muu porukka pudotti minut rautatieasemalle, mistä junailin Helsinkiin. Matka meni liian nopeasti, koska en ehtinyt katsoa jälkimmäistä kahdesta Heroes-jaksosta loppuun asti. Kotimatkalla myös vaivasi sietämättömän haikea olo, kun viikonloppu loppui jo. Se vaan oli kaikin puolin niin mahtava. Voiko näitä paremmin viettää kuin kiiveten kivalla kalliolla mielettömän aurinkoisella ja hyvällä säällä, kivojen ja hassujen ihmisten seurassa?