Olkoonkin että toisinaan iltojen töissä viettäminen on kurjaa, pidän kyllä kovasti vapaista aamupäivistä ennen töiden alkua. Taas haaskasin suuren osan sellaisesta ihan vain ihmettelemällä, että onpas kivaa kun ei ole kiire ja ei tarvitse herätä ajoissa ja niin edelleen. Onnistuinpa jopa ottamaan sellon kotelosta ja soittelemaan vähän.
Töissä pääsin tutustumaan tähän jo lehdissä ja keskusteluissa haukuttuun poikkeus-kesäliikenteeseemme. Onhan se aika harvaa kun vuoroväli on 8 min, ja kyllä niissä vanhoissa junissa on aika kuuma, ohjaamot ovat ihan saunoja, joten ymmärrän täysin, että täydessä matkustamossa on tukalaa. Kulosaaren silta näytti jännittävältä, kun käytöstä poistetulta puolelta puuttuu pitkä pätkä kiskoa. Punaisissa valoissa odottelua oli joka kierroksella, kun normaaliliikenteen aikaan se on kummallista ja poikkeavaa. Kuulutellakin siis sai usein, ja sitä enemmän, kun ajoin kaksi kertaa junaa, jonka asemakuulutuslaite oli kuollut. Onneksi osaan ulkoa asemakuulutukset. "Itäkeskus. Tämä juna jatkaa Vuosaareen. Östra centrum. Tåget fortsätter till Nordsjö" ja niin edelleen. Pendeliliikenteen eli pelkän Mellunmäki-Itäkeskus-välin edes-takaisin ajaminen, jota minun ajosarjastani toisinaan vähän löytyy, ei ollutkaan yhtään niin tylsää kuin ajattelin. Ennemminkin tuntuu vielä kiireemmältä kuin normaaliajo, kun kuuden minuutin välein joutuu kävelemään junan päästä toiseen.
No comments:
Post a Comment