Aamupäivästä marssin varuste.netin myymälään ja ostin sen tyhjäksi. Osa ostoksistani oli kylläkin muille menossa. Itselleni hankin kypärän, otsalampun ja köysirepun. Viimeksi mainittu on kyllä ennemminkin iso pitkulainen reppu, jonka mukana tuli täysin irrallinen alusta köydelle. Sinne mahtuvat itse asiassa kaikki kiipeilykamani, koska niitä nyt ei ihan hirveän paljon ole. Eipä ole sitten niin kiire rinkan ostamisen kanssa.
Kahdeksi oli taas mentävä töihin ja siellä taasen piti olla puoleen yöhön. On nämä pitkiä päiviä. Yllättävän vaivattoman oloisesti päivä meni, vaikka olikin täysin tapatumaton, ei yhden yhtä vikaa tai muuta vastaavaa. Suurin haaste oli saada Mirin avain toimitettua Kaisalle, se vaati monta puhelua ja tekstiviestiä ja ihmettelyä, että mikähän se näistä avaimista oikeasti on, kun en ollenkaan ollut varma.
Kotiin päästyäni pimensin kämpän ja kokeilin otsalamppua. Se on joku ihan über-malli, ja kyllä näyttikin aika valaisevalta. Ennen nukkumista lueskellessani törmäsin vielä hassuun juttuun. Kaikki varmaan joskus ovat tavanneet sen ilmiön, että kun vaikka juuri on oppinut jonkun uuden sanan, jota ei muista aikaisemmin kuulleensa, se yhtäkkiä tulee vastaan monta kertaa. Noh, minä tapasin toissapäivänä ekaa kertaa sellaisen urheilulajin kuin frisbeegolf, kun oli kätköilykävelyllä, ja Vermon takana/Talissa on semmoinen rata. Ja kas kummaa, aloin lukea Kim Stanley Robinsonin Fifty degrees below -kirjaa, ja siinä pelataan frisbeegolfia. Ohoh.
No comments:
Post a Comment