Vinkeä vapaa

Tiistai oli kokonaan aikatauluttamaton vapaa. Sellaisina minulla on paha tapa toimia kuin pahin ADHD-muksu siinä mielessä, että alan tehdä jotain, keksin jotain muuta, teen vähän sitä, sitten keksin taas jotain uutta, enkä oikein saa mitään varsinaisesti tehtyä. Sain sentään soitettua enemmän kuin pitkään aikaan, ja totesin, että Boccherinin eka osa menee ulkoa kadensseineen, ainakin melkein. Ehkä jotain toivoa on. Opinnäytetyön eteenkin tein jotain: järjestin olemassaolevat materiaalit ja paperit yhteen isoon läjään... Onhan niitä joo.

Iltapäivästä piti mennä kiipeämään, mutta oli sateista, joten se sitten jäi. Sen sijaan lähdin taas pidemmälle kätköilykävelylle. Taas löytyi vain yksi kätkö kolmesta, muttei se yhtään haitannut: kyseinen kätkö oli puussa, johon oli kiva kiipeillä, ja kolmas etsimäni kätkö oli myös aivan mahtavassa paikassa. En kolunnut kaikki mahdollisia kohtia, koska en viitsinyt kastella kenkiäni. Pah, tyhmää arkailua, olisi pitänyt niin olisi varmaan löytynyt. Paikka vaan oli muutenkin kiva, siellä oli iloisesti virtaava joki pikkuisine putouksineen ja yli meneviä astinkiviä... Ja minulla on ihan selvä kuva, että olen joskus muksuna tuolla käynyt, joskaan en ihan kaikissa niissä paikoissa mihin nyt hiipparoin.