Taas hukkasin aamupäivän. Unet olivat kyllä jänniä, ja vaihteeksi metrovapaita. Asuntoni sijaitsikin maan tasalla ja ilmeisesti Otaniemessä, koska Ropeconia vietettiin ihan takapihallani, katsoin vain ikkunasta ulos niin siellä se oli, ja vaatteita vaihtaessa piti pistää verhot kiinni etteivät kaikki ihme roolipelaajanörtit katsele. Jotenkin tästä uni yhtäkkiä muuttui merirosvo-miekkailumätöksi. Se oli vielä realistisimman tuntuista sellaista, mitä olen unessa kokenut. Vieläkin muistan, miltä tuntui survoa kaksin käsin miekkaa vastustajan rintakehästä läpi (kun se ei uponnutkaan silleen helposti ja vaivattomasti, vaan vaati paljon voimaa). Ja sen äänen, mikä siitä tuli. Huu. Kurjuus vain, että uni loppui niin kesken, etten sitten koskaan saa tietää, miten eeppisessä suuressa taistelussa lopulta kävi.
Aamupäivän paras asia oli, että posti toi palkkakuitin. Ekan kokonaisen sellaisen, sisältäen 15 päivän peruspalkan ja edellisten 15 päivän lisät. Vau. Rahaa. Saman verran kuin Lintsiltä sai koko kuukaudessa. Eivät nämä varmaan kauaa säily, kohta shoppaan...
Työpäivässä ei ollut mitään ihmeellisempää, paitsi että käytin tauot ja hetken ennen töitä siihen, että ostin kakkuvuuan ihan erityisesti mutakakkujen leipomista varten, ja käväisin kirjastossa lainaamassa läjän levyjä. Taas minulle ajettiin kierros, joten taas ajoin itse vain viisi. Tavallaan kivaa, kun on paljon taukoja, mutta toisaalta lähtisin mieluummin aikaisemmin kotiin kuin istuskelisin tuntikaupalla taukotilassa yrittäen keksiä tekemistä.
No comments:
Post a Comment