Nyt on naapurihuvipuisto tarkastettu, ja aika onnettomalla menestyksellä. Mä olen vaan niin huono, että ärsyttää. Kuvio meni niin, että ajelimme sunnuntai-illasta Nokialle mummeja ilahduttamaan, ja vaikka maanantaiaamuna ei ollut yhtään huvipuisto-olo, olin välttämättä sitä mieltä, että nyt mennään, kun oli suunniteltukin. Mentiin siis, vaikka kaikki oli sitä vastaan. Jälkeenpäin tulikin todettua, että jos olisin yhtään järkevämpi ihminen, olisi menty vasta tänään tiistaina, ja kaikki olisi ehkä sujunut vähän helpommin.
Särkässä viihdyimme suurimman osan maanantaista ja kiersimme aika lailla kaikki kohteet, eläinpuistoa ja delfinaariota myöten, mutta itse laitteista kävimme viimeisen laskelmani mukaan vain viidessä, mikä on täydellisen säälittävää. Aloitimme Koskiseikkailusta, jonka erinäiset yksityiskohdat saivat tämmöisen Hurjakurutyypin vihertämään kateudesta (ko. laitteet siis ovat periaatteessa saman valmistajan melkein samaa mallia). Itse rata ei tosin ollut sen ihmeellisempi, vaan tuntui vähän kesymmältä.
Koskenlaskun jälkeen piti mennä koeajamaan Half-Pipe, mikä melkein tappoikin koko päivän. Se oli pahuksen siisti, sitä en kiellä, mutta laitteen yhdistelmä keinumista, pyörimistä ja pelottavuutta aiheutti allekirjoittaneella pahimmanlaatuista huvipuistopahoinvointia. Sittenpä ei olisikaan enää innostanut mennä oikein mihinkään laitteeseen, vaikka oli monta, mitä olisin välttämättä halunnut kokeilla. Istuttuani aikani penkillä (ja tehtyäni semmoista ikävää, mille on paljon värikkäitä kielikuvia), kuitenkin toivuin sen verran, että menimme Tukkijokeen. Se on aina kiva, eikä siitä tule paha olo. Kävimme myöskin paikallisessa kummitusjunassa, joka on minusta kivempi kuin Lintsin.
Näillä main kiertelimme sitten niitä muita kohteita, ja sitten juuri kun aioimme taasen laitteisiin, alkoi ukostaa. Tyypillistä--koko kesänä en ole Lintsillä yhteenkään ukkoskuuroon törmännyt. Sateellahan harvemmin laitteita suljetaan, mutta ukkosella kyllä. Kuuron purjehdittua ohi koin, että nyt ehkä kestäisin tehdä sen, miksi oikeastaan Särkkään tultiin: testata Tornadon, Suomen parhaaksi kehutun vuoristoradan. Ja joo, oli se upea. Käsittämätön vehje kerrassaan, muuta ei voi sanoa. Ajon aikana ajattelin, että jos tästä jää paha olo, niin ei voi mitään, sen verran hienoa oli. Jäihän siitä aika ikävät jälkitunnelmat, jottei uudelleen olisi kyllä kestänyt mennä. Siispä sen jälkeen lähdettiin poispäin, kun ukkonenkin taas alkoi jyristä. Lopputuloksena siis: Zärkänniemi voitti Welmun aika helposti. Aika onnetonta, ettei huvipuistotyöntekijä kestä huvipuistoja.
Puistoreissun jälkeen lähinnä istuimme mummien sun muiden nurkissa ja söimme liikaa. Pitkän "matkakertomuksen" päätteeksi todettakoon, että reissun saldo oli kaiken kaikkiaan positiivinen. Särkästä viis, ennen kaikkea sain pyörän! Sukulaisten nurkissa tarpeettomana olleen, vanhan, mutta ihan laadukkaan. Työmatka lyhenee entisestään. Loistavaa.
No comments:
Post a Comment