Jonkun kerran olen viime viikkoina nähnyt oikeasti niin häiriintyneitä unia, ettei niitä näin julkisesti voi edes selostaa. Sen sijaan viime yö oli niin pahuksen kuvaava tämän hetken angstiini ja yksinäisyyteni liittyen, että nyt selostan. Näissä ei edes ole mitään häiritseviä henkilöitä tai muuta semmoista, mikä pitäisi sensuroida.
Ensinnäkin, ajoin autoa, mutta kun en oikein osaa niin hyvin, niin unessani ajelin aivan miten sattuu, hirveää vauhtia läpi kaikkien risteyksien punaisia päin, koska en jotenkin saanut sitä pysähtymään, vaikka painoin jarrua. Jotenkin painoin väärin sitä, tai en osannut pitää kytkintä oikeassa asennossa, tai jotain. Kuvaavasti olin tietenkin autossa yksikseni, eikä kukaan muu liikenteessä liikkuva tuntunut kiinnittävän mitään huomiota kaahailuuni. Ihmeen kaupalla kumminkin siitä selvisin. Se oli vähän kuten mun elämä tähän asti, joissain suhteissa--toisaalta, tiedän monien menevän paljon, paljon lujempaa ja enemmän punaisia päin. Mun "hurjastelu" on sitä vain mun omasta näkökulmasta, ja muu maailma sitä tuskin huomaa, koska olen niin helvetin tylsä ja näkymätön ja harmaa.
No sitten toiseksi, unessani jossakin kohti minut oli myrkytetty, ja lähinnä vain odottelin kuolemaa. Ei se loppujen lopuksi tullut, vaan uni loppui ensin. Jotenkin kuitenkin tuo kamalalla tavalla vastasi eräitä ajatuksia, joita päässäni liikkui ennen kuin nukahdin. Sellaisia tyypillisimpiä teiniangstiajatuksia tasolta "kukaan ei välitä musta" ja taas toisaalta "elämälläni ei oikeasti ole mitään merkitystä". En saanut unta ennen kuin ties milloin, ja päädyin jopa kirjoittamaan vanhaan paperiseen päiväkirjaan pari tosi ahdistunutta sivua, mitä tapahtuu ehkä neljä kertaa vuodessa. Mun elämä juuri tällä hetkellä ei ole elämää, ja mä tiedostan sen. Toisaalta, kun katson taaksepäin, en edes tiedä, onko se koskaan ollut sen enempää. Haluaisin tehdä sille jotain, mutten kuollaksenikaan (heh) keksi, mitä.
No comments:
Post a Comment