Vau. Siistiä. Kivaa. Upeeta. Viikonlopun HaU oli ainakin minun osaltani kirkkaasti kampanjan paras peli tähän mennessä. Tapahtui paljon, asioita selvisi, tekemistä riitti, ja vaan ylipäänsä oli mahtavaa. Näitä yliadjektiiveja riittäisi enemmäksikin, mutta eiväthän ne tietysti pahemmin avaa tätä kenellekään, joka ei itse ollut paikalla. Hahmoni on edelleen todella siisti, vaikka edelleenkään en tiedä, osaanko pelata sitä ollenkaan niin kuin pitäisi - etenkin kun muut pelaajat ovat niin mainioita. Suurimmat kiitokseni kaikille heistä, jos nyt kanssapelaajistain kenkään tätä eksyy lukemaan.
Ainoana ikävänä asiana - vaikka sekin oli tavallaan cool - nukuin pelin aikana aivan järjettömän vähän. Pisin yritys ottaa torkut oli semmoinen puolitoistatuntinen sohvalla vietetty tuokio, jonka aikana en kumminkaan kyennyt kunnolla nukahtamaan. Pelin jälkeen sunnuntai-iltana olin oikeasti aivan sekaisin. Kuvaavana tilanteena, kotiin suunnatessani menini bussiaseman viereiseen Heseen. Tilasin juustoaterian ihan selvällä suomella, mutta kun myyjä sitten kysyi, että tuleeko se mukaan vai syönkö täällä, se oli jo liian vaikeaa. Ensin en vain tajunnut, mitä se sanoi, sitten vastasin jotain aivan täydellisen sekavia. "En... Eikun mukaan, ei kun siis... Joo siis, syön mä täällä." Se varmaan luuli, että mää olin vallan päissäni, mutta niinhän ne sanovat, jotta valvominen vastaa jonkinmoista humalatilaa.
No comments:
Post a Comment