Kaupunkiluontoa

Menin eilen taas vaihteeksi kovin myöhään nukkumaan, ja sitten valot sammutettuani ja peiton alle möngittyäni totesin, että jostakin kuuluu rapinaa. Ihmeteltyäni ja vähän säikyttyänikin sitä onnistuin paikallistamaan sen lähteen, ikkunaa vasten taistelevan yöperhosen. Vooooi. Tietystikin se piti saada ulos. Tuhrasin yllättävästi aikaa taiteilemalla lampun ja vähän rikkinäisen tuuletusikkunan kanssa ennen kuin sain luontokappaleen ulos yöilmaan. Kun aamullakin piti mukamas herätä ajoissa, jäivät unet vähän lyhyiksi.

Töissä ei vieläkään tullut lastenlaitetta, vaan ekaksi penkille odottelemaan ja sitten taas Kurulle. Mikäs siinä, se on kivoin laite, missä ikuna saan olla. Tänään oli aivan erityisen hysteerinen meininki, kiitos lyhyiden yöunien ja hassujen työkavereiden. Huonoa huumoria irtosi muun muassa siitä, että vaikka Kurun vedet oli juuri vaihdettu, sieltä lähti semmoinen kalanhaju, joka täytti puoli Ratalaaksoa. Ja siinä vedessähän ei takuulla mikään kala elä, joten ei voi kuin ihmetellä, mistä tuo johtuu. Jos olis oikeasti paljon pokkaa, vois tehdä huikean jäynän ja muiluttaa sinne pari kuollutta kalaa hillumaan... Onneksi ei ole, siitä voisi seurata onkhelmia.