Kappas kummaa, tänään en jatkakaan tilitystä. Tokihan eräät asiat vähän mättivät. Esimerkiksi valitukseni väärästä sarjiskirjasta sai epäilevältä vaikuttavan "aijaa, mikä sen ISBN-koodi on?" tyylisen vastauksen, ja HOASin asumisoikeudensiirto tuli takaisin oheistettuna "jätä myös irtisanomisilmoitus"-pyynnöllä.
Töissä tapahtui kummia. Ekaa kertaa ikinä sattui niin, että juuri kun olin ajatellut ihan tiettyä laitetta, pääsin/jouduin sinne. Laite oli HC:nä yleisesti tunnettu Vankkuripyörä (ent. High Chaparral), eli lasten maailmanpyörä. Sitä pidetään yhtenä vähemmän kivoista lastenlaitteista, koska siellä on aina kylmä, siellä ei käy kovinkaan paljoa ihmisiä, ja se on toiminnaltaan melkoisen hidas ja tylsähkö käyttäjälleen. Kaikki nuo piirteet olivat minusta eilen vain ja ainoastaan positiivisia. Täydellinen vastakohta toissapäivän kaoottiselle pikajunailulle. Vietin koko pitkän päivän autuaan ajatuksettomana koomaten--mitkään oman "elämän" ikävyydet eivät käyneet päässä lainkaan, vain välttämättömät työhön liittyvät jutut. Silloin kun ei asiakkaita ollut, tuijotin kaukaisuuteen miettimättä yhtään mitään. Ihanaa.
Iltaankin vielä riitti mukavia käänteitä, kun kovasti odottamani HaU-säätö alkoi. Ei millään malttaisi olla töissä enää, tahtoisi larppaamaan vain. Onneksi on vain kaksi päivää siihen. Yöllä iskivät heti HaU-unet, jotka olivat tällä kertaa harvinaisen jänniä. Unessa ei ollut edes peli meneillään, vaan ikään kuin aivan oikeasti olin Jaana. Siihen liittyi myös semmoisia kivoja yksityiskohtia kuin lentämistä ja aivan valtava James Bond-pahis-tyylinen laiterakennelma, ettei semmoisia missään larpissa tulla näkemäänkään.
No comments:
Post a Comment