On se niin vaikeaa taas tämä pelistä eroon pääseminen. Eilen yritin sitä suorittaa katsomalla Karibian Piraatteja Ohr... eikun, Jukan kanssa, sekä pyörähtämällä Laaksolahdessa äidille seuraa pitämässä. Leffan ohessa tosin sain pitkällisesti selitellä HaU-juttujani, joten se ei oikeastaan auttanut. Edes keskustelu periaatteessa äärettömän kiinnostavasta mahdollisuudesta päästä ekaa kertaa ikinä kokeilemaan perinteistä pöytäroolipelaamista ei onnistunut innostamaan minua niin paljon kuin olisin luullut--ja toivonut.
Tänään tuli melko pakkopaluu arkeen, kun taasen piti raahautua töihin. Aamulla kävin tosin kahvilla erään vanhan kaverin kanssa. Yllättäen ne eivät olekaan kaikki unohtaneet mua täysin tai alkaneet vihaamaan mua, kun en ole pitänyt yhteyttä. Tiettyä varautuneisuutta oli ilmassa, mutta se on ollut ilmassa siitä asti, kun ko. entinen bestikseni löysi miehensä. Kaverien pariutuminen vain kertakaikkiaan ahdistaa minua. Nyt on tosin vielä enemmän syytä semmoisen angstiin, koska eräs kaverini on menossa lokakuussa naimisiin! Se on oikeasti pelottavaa.
Töissä sitten oli tuttua ja tavanomaista. Rinkelin vaksina seisoskelin, elikäs luin lippuja ja lastasin ihmisiä. Muuten leppoisaa, mutta vaksina ei saa painella nappeja, mikä on aina vähän tylsää.
...ja töistä palattuani kaikki toivo HaU-vapaista yöunista ja/tai iltamietteistä meni kiitos ingame-sähköpostin ja sitä seuranneen irc-säädön.
No comments:
Post a Comment