Evästaiteilu jatkuu: tein pizzaa hyvin myöhään eilen illalla, ja sitten jauhot päättivät loppua ihan kesken. Taikinasta tuli liisteriä. Ovelana länttäsin sen piirakkavuokaan, ja loppujen lopuksi se uunissa hyytyi ihan kiinteäksi, vaikkei koostumus kyllä järin pitsamainen ollutkaan.
Töissä tuli viimein lastenlaitetta, ja oikein extremenä vielä. Pienoiskarusellia nimittäin, johon ei aikuisia päästetä ollenkaan. Siinä kyllä tuntee itsensä tarhatädiksi. Lapset ovat onneksi kivoja ja söpöjä, mutta niiden vanhemmat...
Koin sellaisen kauhun hetken tänään, ettei ole vastaavaa Lintsillä aiemmin tullut vastaan. Semmoinen iso ja tukeva vanhempi mieshenkilö oli tuomassa kyytiin muksua, jonka ranneke jostakin syystä ei ollut sillä kädessä. Sanoin, että laittaisivat sen sille, mutta ilmeisesti lapsi ei halunnut, joten ehdotin, että hakevat infosta lupalapun, ettei sitä tarvi laittaa käteen. Puhuin ihan normaaliin sävyyn kuin kaikille muillekin asiakkaille, mutta jotenkin se mies tästä ihan täydellisesti hiiltyi. Muun muassa sanoi mua hulluksi ja käski mennä vankilaan. Sen verran vihainen ja pelottava se oli siinä aivan nenän edessä ärjyessään, että oikeasti pelkäsin sen lyövän ja teki mieli soittaa järkkärit apuun, mutta (onneksi) ei laitteella ollut puhelinta. Jotenkin onnistuin yllättävän jämäkän tuimaan sävyyn sille toteamaan, että kävelkää nyt hyvänen aika se 15 metriä tuohon suuntaan infoon ja ottakaa se lappu sieltä, se ei edes maksa mitään. Sen jälkeen pistin karusellin pyörimään ja menin koppiin istumaan ja yhtään liioittelematta tärisin järkytyksestä, ja halusin kovasti itkeä. Päivän käsittämättömin sankartekoni olikin se, että en kuitenkaan tehnyt niin. Jotenkin maagisesti pysyin koossa enkä tehnyt mitään noloa asiakkaiden edessä. Toivoa vaan sopii, ettei noin ahdistavia asiakkaita satu useammin kuin kerran kesässä.
No comments:
Post a Comment