Amatsonien kuningatar on sitten takana päin. Se ei aiheuttanut minkäänasteista post-larp-masennusta, vaan ennemminkin jonkinmoisen epämääräisen tyytymättömyyden. Se on sinänsä tosi tyhmää, koska kaiken järjen mukaan peli oli erittäin kiva. Ehkä minusta on nykyään sitten tullut jotenkin tosi nirso pelieni suhteen. Pelissä oli todella paljon hyvin cooleja juttuja. Hiekkakuopat, jotka esittivät Saharaamme, olivat aivan loistava peliympäristö--niitä kuoppia tosiaan oli useampi, joista isoin oli valtava. Sää oli hurjan kuuma, mikä sopi peliin täydellisesti, vaikkei erityisen mukavalta tuntunutkaan. Muukin lavastus ja proppaus beduiinien telttoineen ja maagisine kivineen oli juuri mainiota. Oma puvustukseni oli yksi niistä vähän häiritsevistä asioista sikäli, että olin oikeastaan ainoa kunnon "viihdeamatsoni", eli kohtalaisen vähissä vaatteissa. Muut olivat rutkasti asiallisempia.
Hahmoni oli cool. Pandoran lippaan vartijana Euria oli seissyt vartiossa aika monta tuhatta vuotta--aina Atlantiksen tuhosta lähtien. Ja amatsonit olivat tietenkin Venuksesta, ja niiden pahimpia vihollisia olivat Marsilaiset. Cool. Pelin varsinaiset sankarit olivat kumminkin brittiseikkailijoita, jotka olivat myöskin cool, kuten olivat myös niiden viholliset, pahat ja katalat natsit. Siistejä olivat myös ystävämme beduiinit. Lisäksi minulla oli iso miekka sekä aito lakanaviitta, jotka olivat teinillä tavalla tosi mageet, ja niissä oli hauska kiipeillä hiekkakuopan reunoja.
Jokin siis kuitenkin tästä kaikesta coolista ja siististä jäi puuttumaan. Pelin jälkeen nimittäin jäi tunne, että en oikeastaan tehnyt mitään. Loppujen lopuksi meillä amatsoneilla oli kohtalaisen vähän puuhaa, ja sen lisäksi kuningatar oli pimittänyt meiltä riviamatsoneilta kaiken tiedon siitä, mitä oli tekeillä. Lisäksi Euria oli vielä pelaajaansakin epäsosiaalisempi, joten ei pahemmin tullut juteltua satunnaisten vastaantulijoiden kanssa. Siispä lähinnä kyyläsin koko pelin muita ja yritin tajuta, mitä ihmettä tässä on tekeillä, ja toimin semmoisena jännittävänä natiivina (naissoturi ja kaikkea!), mitä ne ulkomaailmasta tulleet voivat ihmetellä. Joidenkin juttujen suhteen tuli myös kovin ratakiskotettu olo. En tosin myöskään ole tyytyväinen omaan pelaamiseeni.
Tilityksestä huolimatta, minulla kumminkin oli kivaa. Ei ehkä täydellisen loistokivaa, mutta kuitenkin, vaikea on keksiä hauskempaakaan tapaa viettää tuommoinen helteinen vapaapäivä.
No comments:
Post a Comment