Laiska päivittäjä kun olen, tässäpä nyt melkein koko viikon selitelmät yhdessä läjässä.
Tiistai sisälsi säälittävän saksankokeen (se tuntui vaikealta, vaikka sai olla kaikki materiaalit esillä ja käytössä) sekä kehnoa kiipeilyä Nuuksiossa - tai tarkemmin sanoen, siedettävää kiipeilyä ja täydellistä hajoamista yläköysiankkurien virittelyn mahdottomuuden vuoksi.
Keskiviikkona aloitin vappuni menemällä töihin aamuvuoroon. Jostain käsittämättömästä syystä töissäolo tuntui vähän vähemmän turhalta kuin yleensä. Ehkä osittain siksi, ettei opinnäytetyön keskeneräisyys enää ahdistanut koko ajan, toisaalta asiaan vaikutti myös viimeviikkoinen uuden kuskin kanssa ajelu. Siinä nimittäin muistui mieleeni, että itse asiassa, kyllä sitä ajamista vähän piti harjoitellakin, ei sitä ihan päivässä kuitenkaan oppisi (sen sijaan viikossa varmaan...).
Töistä suoraa YS:n vapputreeneihin, joiden jälkeen orkesterin tarjoaman skumpan voimin Mantan lakitusta katsomaan. Onnistuin bongaamaan hillittömästä väenpaljoudesta lukioporukat. Onneksi kukaan ei halunnut jäädä pyörimään keskustaan sen pidemmäksi aikaa. Puh. Liikaa ihmisiä, liikaa känniääliöitä. Tulipa ainakin muistutettua itselleni, miksi olen vältellyt vappua viimeiset vuodet, ei taas tarvi sitten seuraavaan viiteen vuoteen tuonne tungokseen mennä. Raivauduimme ihmismassojen halki Lauralle viettämään vappuaattoa leppoisan rauhallisesti.
Torstaina edellisestä päivästä viisastuneena en edes harkinnut Ullanlinnanmäelle lähtöä. Nukuin pitkään ja suuntasin hyvissä ajoin Vanhalle YS:n vapputanssiaisiin. Tanssiaiset olivat ehdottomasti vapun vähiten rasittava perinne: on kivaa soittaa, kun on paljon ihmisiä tanssimassa ja he tuntuvat viihtyvän. Lisäksi Straussin valssit oikeasti ovat varsin mainioita. Soiton jälkeen päätin köyhäillä ja jätin yhteisen ravintolaanmenon väliin. Sen sijaan väsäsin kotona ison kasan makaroonilaatikkoa.
Perjantaina eli siis tänään ohjelmassa oli kevätlukukauden viimeinen soittotunti oppilaani kanssa. Kirjoittelin sitä varten aamupäivällä soitettavaksi lisää Apocalypticaa. Jee. Tunnista tulikin aikamoisen tiivis läpisoittourakka, kun piti saada kaikki kesäläksyksi ajattelemani jutut soitettua läpi. Illalla oli vuorossa viikon toinen kiipeilykerta, tällä kertaa sisällä. Vaikkei yläköysiankkureiden kanssa tarvinnutkaan tapella, meinasin saada itkupotkuraivarin kun en osannut tehdä triplakalastajasolmua. Huoh. Mutta tulipa pitkästä aikaa liidattua muutama reitti, jopa yksi ihan uusi tuttavuuskin. Ei se ihan mahdotonta ollut, jos nyt ei kauhean kaunistakaan.
No comments:
Post a Comment