Viimekerran virheestä viisastuneena suuntasimme kiipeämään Tapanilaan. Päätin, että viimeaikaiselle ylettömälle liidipelolleni on tehtävä jotain. Täristyäni ja tapeltuani ensin ylös yhden reitin ties kuinka monella köyteentulolla otinkin sitten ja väänsin yhden viitosen puhtaasti loppuun asti, jätin viimeisen jatkon klippaamatta ja hyppäsin köyteen. Jälkeenpäin olo oli käsittämättömän voittoisa. Harvoin on viitosen reitin kiipeäminen tuntunut näin suurelta saavutukselta. Sen jälkeen uskaltauduin jopa onsightaamaan toista, vähän vaikeampaa viitosta. Ei se tietenkään puhtaasti mennyt, mutta paremmin kuin odotin. Pahus vaan kun nyt tulee sitten taas parin viikon kiipeilytauko kun on matkaa sun muuta aikatauluhäiriötä.
Toisen puolikkaan päivästä veivät illan YS-kenraaliharjoitukset. Yliopiston juhlasali on kyllä ihan typerä paikka soittaa, akustiikka on niin älytön, ettei siellä kuule yhtään mitään, tai jos kuulee, niin ei ainakaan reaaliaikaisesti vaan jonkun sekunnin myöhässä. Argh. Ei jotenkin ole myöskään yhtään sellainen olo, että keskiviikkona on sitten konsertti. Tarvisi harjoitella enemmän, kuten aina.
No comments:
Post a Comment