Pohjaa etsimässä

22.5 09.51 Danhostel Copenhagen Downtown

Malmössä oli aamusta vähäsen vapaata. Linkkasin siis katselemaan vanhaa kaupunkia, kunnes klo 10 apteekki aukesi. Ostin liimasidettä. Hostellille palaillessani käväisin ostamassa scifi-kaupan tyhjäksi (5 pokkaria). Hostellilla yritin sitoa jalkaani, muttei siitä oikein tuntunut olevan apua.

11.15 lastauduimme busseihin ja ajelimme Lundiin, päivän konserttipaikalle. Sielläkin oli ensin vapaata, mutta se kului syömiseen. Ulkoa erikoisen näköistä tuomiokirkkoa ehdin vain vilkaista. Roudauksen ja kenraalin jälkeen jäi sen verran aikaa, että ehdin käväistä kirkossa sisälläkin. Katakombit olivat ihan jänskät, vaikka aika pienet ja maanpinnan yläpuolella.

Keikka oli klo 18 Lundin yliopiston juhlasalissa. Yleisöä oli todella paljon - ihan mahtavaa, yleensä ulkomaankeikoilla on vähemmän väkeä katsomossa kuin lavalla. Yleisesti ottaen keikka kait oli ihan jees, itse mogasin pahasti ekassa biisissä eli Sibeliuksen Sadussa, ja sen jälkeen loppukeikan ajan tuntui, että pläh, ei voi enää mitään, ei se enää voi mennä hyvin.

Paikallinen isäntäorkesterimme Lundin Akademiska Kapellet oli järkännyt meille karonkan omassa pikkusalissaan. Oli pizzaa ja viiniä ja varsin hyvä meininki. Tulin itse juoneeksi enemmän kuin aikoihin, ja puolen yön jälkeen hostellille Malmööseen palattuamme totesinkin, että parempi jäädä nukkumaan, muuten sammun johonkin baarinnurkkaan.

Jokusen tunnin nukuttuani heräsin kauheaan oloon. Aluksi oletin, että syy oli vain ja ainoastaan alkoholi, mutta kolmatta kertaa vessaan ravattuani, vaikka oksetti vaikkei enää ollut mitään oksennettavaa, heräsi epäilys, että ehkä tässä oli muutakin.

Aamulla oli todella kipeä olo. Matkan alusta lähtien orkesterissa oli liikkunut vatsapöpö, nyt se oli nähtävästi saavuttanut minut. En ollut ollut aikuisiällä vielä koskaan vatsataudissa, joten elämyksen uutuus ja vieraus sai minut kokemaan oloni harvinaisen kurjaksi.

Melkoisena saavutuksena sain tavarani koottua ja roudattua bussiin, ja onnistuin olemaan laattaamatta ajomatkalla kohti Kööpenhaminaa. Siellä muu orkesteri singahti katselemaan nähtävyyksiä, minä jäin hostellille lojumaan.

Loppupäivän vietin vaakatasossa. En kyennyt syömään koko päivänä, loppupäivästä sentään pystyin juomaan vähän vettä. Jokin lojuminen tai muu johti siihen, että vasemman jalan lihakset menivät ihan jumiin tehden minusta tuplaliikuntarajoitteisen. Oli aika harvinaisen perseestä.

Jos asiat vielä tästä voivat mennä paljon pahemmiksi... En halua edes ajatella moista.