Kuulumista

Pyörähdin taas konsalla, tällä kertaa kuuntelemassa Olgan opinnäytekonsertin. Lukioporukassa kyllä on monta mahtavaa muusikkoa, oli todella hieno esitys. Olen jopa tainnut oikeasti oppia kuuntelemaan klassista laulua, joitakin vuosia sitten kun en etenkään naisäänistä piitannut yhtään, mutta nykyään osaan arvostaa, jos hyvin lauletaan. Konsalla pyörimisestä tulee nykyään outo olo. Suurin osa ihmisistä siellä on minulle vieraita ja nuorempia, ainakin opiskeluvuosiltaan ja suurelta osin ylipäänsäkin. Vaikken vielä ole saanut todistusta käteeni, paikka tuntuu selvästi osalta taaksejäänyttä elämää. Se on nostalgisten muistojen paikka, johon en enää oikeasti kuulu. Runollista ja syvällistä, hoh hoh. Konsalta siirryin Itikseen ja töihin. Häiritsevää kyllä, koen kuuluvani sinne tällä hetkellä paljon enemmän--vaikka toisaalta, en kyllä pidä itseäni juurikaan varsinaisena työyhteisön osana, vaan jonkinlaisena satunnaisena ulkojäsenenä, kun en kuitenkaan vapaa-aikaani niiden ihmisten seurassa koskaan vietä.