"Keikka"

24.5. 17:40 Silja Serenade

Pe-aamupäivällä kävelin halki satunnaisten nähtävyyksien hostellin lähistöllä - oli linnaa sun muuta. Ranskanreissun jäljiltä nähtävyyskiintiöni oli jotenkin niin täysi, etteivät tämmöiset enää jaksaneet innostaa. Kirjaston puutarha tosin oli ihana.

Yritin shoppailla, mutten löytänyt tai osannut ostaa mitään. Bongasin lounasseurakseni joukon lähinnä 2. viulisteja. Ruoka oli varsin jees salaattibuffet. Sen jälkeen hostellille, hetken hengaus ja bussi kohti keikkapaikkaamme Lyngbytä. Siellä oli treenit, sitten vapaata. Tutustuin paikalliseen ostoskeskukseen, joka ei inspiroinut, mutta sieltä sai eväitä ja ajan kulumaan ennen keikkaa.

Keikka oli... Noh, olihan se keikka. Joukkoa sankoin joukoin kaataneesta vatsataudista huolimatta melkein koko bändi selvisi lavalle. Yleisöä sen sijaan paikalle oli selvinnyt vain kymmenisen ihmisen verran. Hoh. Lavalla oli hillittömän kuumat spottivalot, niin kuumat, että ne söivät pois ajattelun ja keskittymiskyvyn ja soitin aika satunnaisia. Keikan ehdoton huippuhetki kuitenkin oli, kun kesken Straussin oboekonserton nuottimme irtonainen keskiaukeama pääsi tipahtamaan pitkälle kapukorokkeen juurelle. Olin revetä hysteeriseen nauruun, vaati suurta itsehillintää tiivistää se vain hölmöksi irvistykseksi. Mutta tulipa soitettua.

Illan karonkka, kauden viimeinen sellainen, oli Ad Libitum -ravintolan buffetin äärellä. Vähän turhaan olin siitä maksanut, kun syöminen ei huvittanut ja juominen vieläkin vähemmän, mutta oli se kiva olla läsnä. Baariin jatkamisen sijaan kumminkin palailin hostellille nukkumaan edes pari tuntia.