Lähtökuoppa

19.5. klo 10 (Ruotsin aikaa) Bussi, Värtahamnen

Nerokkaana ihmisenä kulutin suurimman osan matkaanlähtöä edeltäneestä yöstä fanficin parissa, joten 18. pv:lle jäi melkoisesti kiirettä.

Aamulla heräilin, siivoilin vielä vähäsen ja suuntasin Elmon kanssa Tapanilaan. Tällä kertaa liidaaminen ei pelottanut kovin pahasti, mutta kun voimia ei juuri tuntunut olevan, lopputulos oli yhtä surulinen. Kiipeämästä kiiruusti kotiin, jäi vielä tunti aikaa syödä, käydä suihkussa, tarkistaa pakkaukset jne jne. kunnes piti kipittää kohti satamaa. Matkalla ehdin vielä vaihtaa vähän rahaakin.

Olympiaterminaali oli täynnä muusikoita. Kävi nimittäin ilmi, että samalla laivalla oli YS:n lisäksi Sibelius-lukion sinfis. Söpöä. :P Etsiydyimme laivaan ja hytteihin - 2. kannella, autokannen alla, muta siistimpiä kuin odotin. Soittimille oli oma hytti, jonka lippuihin oli asukkaaksi merkitty Harri Hylje.

Laivalreissu oli juurikin hyvin perinteinen laivamatka. Intia-teema oli yhä, mutta koska tämä oli Symphony, ei Serenade, kuten viimeksi, siinä oli pikkuisia eroja. Ruoka oli pahempaa, muun muassa (köyhänä en mennyt buffaan, vaan (taas) halpiksimpaan raflaan). Keskiyön Bollywood-show oli oikeasti varsin lysti. Rahaa meni ihan liikaa, ja olisi voinut juoda ehkä vähän vähemmänkin...

Ihan selkeä pohja oli karaoke. Vedin Ingalsin Lauran. Se oli minulle ihan väärä biisi, paljolti liaan matala, ja musikaalisen yleisön (YS) edessä pelotti hirveästi. Gah. Lavalta poistuessani onnistuin vielä laskeutumaan oudosti jalan sivulle, lopputuloksena se, että onnuin loppuillan. Siinä esityksessä ei kertakaikkiaan ollut mitään hyvää. Saas nähdä, miten pahasti se oikeasti meni ja haittaako monenkin päivän ajan. Jalka siis.

Tekisi myös mieleni pähkäillä ja tilittää viihderiippuvuudesta ja fanityttöydestä sun muusta semmoisesta, kun ahdistaa kun tuli viikoksi repäistyä pois sen parista, mutta ehkä joskus toiste.