Märehdintää

Tiistaina ei ollu töitä, joten käytin osan päivästä puuttuvien opintomerkintöjen säätämiseen konsalla. Alan tuntea itseni hirveäksi orjapiiskuriksi, kun hyökkäilen opettajien kimppuun valittaen, miksei sitä-ja-sitä opintojaksoa ole vielä rekisteröity, mutta kun ahdistaa että jos jotakin jääkin puuttumaan ja sitten en saakaan paperiani toukokuun lopussa. Tyypillisen neuroottinen olo sen suhteen, että olen varmasti unohtanut jotakin keskeistä valmistumiseni kannalta... Opettajien kiusaamisen lisäksi kuuntelin Helenin C-kurssin. Siinä oli muutama aivan mainio kappale, ja oli hyvin kaunista. Ainoa ongelmani harppumusiikin kanssa on, että siitä on hyvin vaikea saada missään määrin vihaisen oloista, se on lähes aina kovin enkelimäistä.

Iltapäiväksi kiipeämään Tapanilaan. Ei taaskaan toiminut. Liidaaminen tökki pahasti, jouduin jättämään molemmat yrittämäni reitit kesken, kun en vaan kyennyt. Pelotti liikaa. Eikä se muutenkaan tuntunut yhtään kivalta. Ja kun kiipeäminen ei enää tunnu yhtään kivalta, en tajua, mikä sitten muka tuntuisi. Argh. Illalla Laaksolahteen säätämään Amarnan proppeja--näköjään sitten raukkamaisesti kippasin ompeluprojektin äidin harteille, kun en itse ehdi sitä tehdä. Onneksi on olemassa avuliaita ja ihania ihmisiä.

Keskiviikkoaamuksi töihin. Töissä päivä alkoi kahdella peräkkäisellä tuplakierroksella. Neljä tuntia aikaa (välissä 20min tauko) jumittaa yksin ajatusteni kanssa. Kierrosten loppua kohden aloin olla aika angstinen. On nimittäin vaihteeksi tämmöinen yleiselämäkriisi. Mikään ei huvita, mikään ei tunnu kivalta, ja mitään en osaa tarpeeksi hyvin... Tuttua tavanomaista ahdistusta, mutta lähestyvä valmistuminen lisää sitä. Tuntuu, että miksi hitossa minä olen haaskannut 5 vuotta johonkin, mistä en edelleenkään edes ole varma, haluanko tehdä sitä, ja vaikka haluaisinkin, töiden saaminen ei varmastikaan ole helppoa.

Ahdistustani lisäämään tipahti eteeni uusia mahdollisuuksia ensi vuodelle: havaitsin, että aiemmin korkeakoulujen paperivalinnoissa käytössä ollut "vain enintään 3 vuotta vanhoilla yo-papereilla voi päästä suoraa sisään" -sääntö on vaihtunut, ja minunkin vanhalla yo-todistuksellani olisi mahdollista päästä ilman pääsykokeita esimerkiksi yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan tai TKK:lle. Pääasiallinen syyni olla hakematta mitään uutta opiskelupaikkaa tänä keväänä on ajan puute, mutta paperivalinta ei vaatisi kuin sen verran aikaa, että postittaisi hakupaperit. Yliopiston hakuaika on jo loppunut, TKK:n sen sijaan ei. Pahus vain, että minua siellä kiinnostava pääaine olisi bioinformaatioteknologia, johon on niin vaikea päästä, että todennäköisesti viiden laudaturin ja yhden eximian papereillani en sinne suoraa pääsisi. Äh. Lienee parasta unohtaa koko juttu ja pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassani eli viettää ensi vuosi humanistina. Mutta kun tällä hetkellä (kiitos opinnäytteeni) tuntuu siltä, että kielitiedekään ei ole ala, jonka parissa haluaisin loppuikäni viettää, huolestuttaa, että olenko haaskaamassa vielä yhden vuoden...