Suurin osa lauantaista meni YS:n harjoituksissa, sunnuntain puolestaan söi Stabat Mater -proggiksen viimeinen esitys, joka tapahtui Kangasalan kirkossa. Kirkkossa oli aivan mahtava akustiikka, joten viimeisenä esityksenämme pääsimme ensimmäistä kertaa soittamaan teoksen paikassa, joka todella teki sille oikeutta. Ikävä kyllä itse en (taaskaan) oikein ollut parhaimmillani. Olen pahuksen epätasainen soittaja: jos on mitään häiritseviä tekijöitä, sössään helpotkin jutut täysin. Tällä kertaa onnistuin ilmeisesti juomaan reippaasti liikaa kahvia, koska koko keikan ajan oli ikään kuin uskomattoman hermostunut olo, vaikkei edes jännittänyt. Tipuin monta kertaa riviltä ihan vain siten, että vahingossa satuin katsomaan muualle tai ajattelemaan jotain muuta kuin seuraavaa nuottia. Ääh. Mutta ehkei se pienistä kämmeistä huolimatta kokonaisuudessaan ihan onneton esitys ollut.
Soiton lisäksi viikonloppu sisälsi sarjakuvaa. Elokuvaa ennakoiden hankin jo perjantaina läjän Iron Man -sarjista ja lueskelin sitä, ja lauantai-iltana kävin katsomassa leffan. Koska minulla on tapana innostua vähän kaikesta, pidin molemmista kovasti. Ei sarjis kyllä X-menille vedä vertoja, mutta lystiä luettavaa se on silti. Leffa onnistui tekemään sille oikeutta ja samalla olemaan nykykatsojan vinkkelistä hieman uskottavampi, vaikka molemmissa onkin ihan yhtä lailla reippaasti höpönhöpöä technobabble/lääketiedeosastolla, ja minusta on vauhdilla tulossa semmoisen suhteen vähän liian nitpickaaja, kun (alunperin kiitos Housen) olen eksynyt lueskelemaan Polite Dissentiä.
Maanantaina piti raahautua aikaisin Itikseen piilarikontrollin takia, ja sen jälkeen kulutin aamupäivän shoppaillen, lähinnä Amarnan proppeja. Yritys oli kova, mutta tekemistä jäi vielä vaikka kuinka paljon. Kiire tulee. Iltapäivästä vaihdoin siniseen uniformuuni ja hyppäsin oranssin ohjuksen ohjaimiin, ja tiding! loppupäiväksi minusta tuli aikataulussapysyttelyn periksiantamaton puolustaja, ovenväliinjuoksijoiden pahin painajainen, tunneleiden valtiatar... mahtava Metrokuski! (Vaiko ehkä sittenkin Metronainen? Ei ainakaan Metrotyttö...) Maailma ei pelastunut, mutta ainakin jokunen ihminen pääsi aikataulun mukaisesti paikasta toiseen.
No comments:
Post a Comment