Paluu

Enimmän osan matkasta olin sietänyt hämmentävän hyvin kaikkia kanssaorkesterilaisia jopa silloin, kun muut olivat ilmeisen kännissä ja minä en. Klo 4.00 lauantaiaamuna heräillessäni, kun suuri osa muusta porukasta oli valvonut läpi yön ja oli ihan hihihihihi, oli kärsivällisyys vähissä. Kärttyisästi kasasin tavarani bussiin, laitoin luurit korvilleni, musiikin täysille ja yritin jatkaa nukkumista, kun pitkä bussimatka kohti kotia alkoi.

Päinvastoin kuin tulomatkalla, jolloin ylitimme Juutinrauman sillan, menimme paluumatkalla lautalla. Siellä käväisin haaskaamassa viimeiset Tanskan kruununi karkkiin. Sen jälkeen takaisin koomaamaan. 11-tuntisen ajomatkan aikana ehdin lukea The Subtle Knifen melkein kokonaan, ja hupaisaa kyllä Tukholman satamaan saapuessamme harmittelinkin, että olisi nyt ajettu vielä pari tuntia niin olisin päässyt loppuun.

Päivän laiva oli Serenade. Matkan yleisilmeeseen sopivasti päivän bussissa istumisen jälkeen olo ei suinkaan ollut levottoman toimintaakaipaava, vaan pelkästään väsynyt ja tylsä. Jumitin siis matkan ensimmäisiksi tunneiksi hyttiin lukemaan. Sitten pääsin viimein liikkeelle sen verran, että käyskentelin ympäri laivaa satunnaisesti muiden orkesterilaisten kanssa ja hankin iltapalaksi teetä ja muffinssin.

Illalle ei itse tarvinut keksiä tekemistä, koska koko bändi kasaantui katselemaan Euroviisufinaalia. Se oli kyllä masentava, ei voi tajuta, miksi juuri ne kauheimmat kauheat biisit olivat kärjessä, kun tarjolla olisi ollut hauskojakin kauheita biisejä. Voi voi. Tuloksen selvittyä aika lailla koko orkesteri valui nukkumaan.

Aamulla oltiin Suomessa. Ihmiset astuivat laivasta ulos ja hajaantuivat tahoilleen. Kampissa bussia kotiin odotellessani iski elämäahdistus viikon taukonsa jälkeen takaisin. Äh. Matkalla on niin helppo elää hetkessä. Nyt muistui taas mieleen, miten tympeää ja tyhjää elämä on viime aikoina ollut, miten yksinäistä ja tarkoituksettoman tuntuista. Kotiin päästyäni luonnollisestikin luin The Subtle Knifen loppuun ja aloitin The Amber Spyglassiin, avasin tietokoneen ja sarjikset ja katsoin uusimman Housen. Hiphei. On se niiin kivaa olla kotona taas. Ainakin kykenen melkein jo kävelemään tavallisesti...