Aamupäivä meni laiskasti: olisi pitänyt vähän kertailla, mitä siihen opinnäytteeseen taas tulikaan kirjoitettua, mutta loppujen lopuksi lähinnä lueskelin lisää Iron Mania. Iltapäivästä ei kuitenkaan auttanut vältellä, vaan piti lähteä kohti viimeistä Stadian tenttiä, eli opinnäytteeseen liittyvää kypsyysnäytettä.
Kypsyysnäyte piti tehdä Stadian yleisenä tenttipäivänä yleisessä tenttitilaisuudessa, joka tapahtui Tavi-talolla Hämeentiellä. Olin käynyt siellä kerran aiemmin, viemässä vaihtoonhakupapereita (joilla en päässyt vaihtoon). Olin katsonut Reittiopaasta vaihtoyhteydet niin, että minun olisi pitänyt olla perillä 16.38, hyvissä ajoin ennen klo 17 alkavaa tenttiä. Toisin kävi. Reittioppaan ja muutaman typerän oman kämmin takia matka sinne muuttuikin tosielämän toisinnoksi tyypillisimmistä painajaisistani. Minulla on tapana nähdä unia, joissa olen hirveällä kiireellä menossa jonnekin, olen myöhässä, ja mitä enemmän kiirehdin, sitä hitaammin etenen. Ei olisi huvittanut kokea sitä oikeasti.
Siirryin junalla Ilmalaan, missä piti vaihtaa bussiin--paitsi että Reittiopas ei ollut vaivautunut kertomaan, että koko Ilmalan seisake oli kiitos remonttien täysi kaaos. Totesin, ettei minulla ole aikaa etsiä pysäkkiä, joka surkean epäselvän opaskartan mukaan oli siirretty ties kuinka kauas. Menin seuraavalla junalla Pasilaan. Pasilassakin minulla oli vaikeuksia löytää oikea pysäkki (aseman ympäristössä niitä on kolme kappaletta). Hätääntyneellä juoksentelulla löysin sen ajoissa--mutta bussia vaan ei näkynyt. Viimein se sitten saapui, kymmenen minuuttia myöhässä. Heti pysäkiltä lähdettyään se jämähti hirvittävään ruuhkasumaan, ja vielä siitä viimein selvittyäänkin kuski ajeli niin hitaasti körötellen kuin vain mahdollista. Ahdisti aivan hirvittävästi. Kello tuli 17, 17.01, 17.05... mietin, kuinka myöhään tenttiin vielä pääsisi sisään, ja siirtyisikö valmistumiseni myöhemmäksi, jos missaisin sen. Bussin saavutettua Hämeentien en enää kestänyt, totesin, että olisin kävellen perillä nopeammin, ja jäin pois. Olin vielä varsin kaukana päämäärästäni, ja bussilla olisin ehtinyt nopeammin, koska ei sillä tiellä mitään ruuhkaa ollut. Nerokasta ajattelua. Juoksin tietä eteenpäin, menin satunnaisella bussilla yhden pysäkinvälin ja saavuin Tavi-talolle 17.15. Sen jälkeen vielä meni muutama paniikintäyteinen hetki auditorion etsimiseen. Kaikeksi onneksi tenttiin sai vielä mennä. Istuin paikalleni hengästyneenä ja täristen. Ei perkele. Ei näin.
Itse tentissä nyt ei ollut mitään ihmeellistä, kevyestihän minä viiden sivun verran opinnäytteestäni höpisen, toivon vain, että osasin pysyä tarpeeksi aiheessa. Kotiinpalaillessa oli painajaisesta heräilevä olo.
No comments:
Post a Comment