Tuli sitten valvottua kolmeen Galactican parissa, kun ei osannut lopettaa ajoissa. Hilpeät harhakuvitelmani siitä, että voisin mennä aamulla harjoittelemaan, vaihtuivat paljon todennäköisempään todellisuuteen: menin koululle juuri ajoissa 11:30 alkaneita Suaven treenejä varten. Suavea sitten olikin useampi tunti. Välissä ehdin käydä syömässä ja soittaa tunnin pikkoloselloa ja olla levoton äärettömän typeristä, mutta vaihteeksi selkeistä ja itsekin tiedostamistani syistä.
Suaven keikka oli kuuden kieppeillä. Boccherini meni ihan OK, sain jopa korjattua väärän äänen, jonka huomasin pari tuntia ennen esitystä. Suaven konsertista oli hirmu kiire, että ehtisin YS:n keikalle yliopiston juhlasaliin. Hyvin ehdin kumminkin. Keikka oli... no, oli se keikka. Oli niin väsy ja nälkä, että välistä tuntui, että kohta joko pyörryn tai nukahdan. Onneksi ei tapahtunut kumpaakaan, tapahtui vaan läjäpäin tyhmiä kämmejä.
Keikan jälkeen tippui pommi. Anna Gr, ihana soolosellistimme, ilmoitti, että on niin kiireinen, ettei jatka enää keväällä. Äääääääh, ei saa olla totta! Yritin lieventää shokkia juomalla aivan liikaa, kun tarjolla oli niin viritystä kuin sellopulloakin. Lopputuloksena hajosin täysin. Kaikki elämäni angsti tippui niskaani ja ruttasi minut alleen. Kävin karonkassa Sir Einossa syömässä ja pakenin paikalta. Kotona oli Miri, jonka päälle yritin kaataa angstiani, muttei se suostunut lähtemään. Elämäni on syvältä. En osaa, en tajua, en kykene, ja silti toivon ja kuvittelen ja kaipaan. Ja minusta tulee YS:n soolosellisti--sekin vielä.
No comments:
Post a Comment