No höh.

Edellisen illan ahdistus ei ollut kadonnut aamuksi, ehkä pikemminkin päinvastoin. Ei juurikaan ollut krapulaa kuin semmoinen angstia tyhjästä (tm) -tunnelma. Olin ajatellut harjoitella ennen säestystreenejä, mutta olin konsalla niin myöhään, ettei sieltä löytynyt luokkia. Törmäsin Heleniin, joka kertoi menneensä kihloihin, ja ahdistuin lisää. Säestysharjoituksiin ei löytynyt säestäjää. Ne alkoivat sitten aika reippaasti myöhässä, ja tuli kiire, että kaikki ehtisivät soittaa. Koska itse olen soitellut Janácekia vaikka kuinka, jättäydyin suosiolla viimeiseksi enkä ehtinyt juuri mitään. Se vähä tosin meni yllättävän hyvin. Angstisessa mielentilassani onnistuin taas melkein itkemään Elgarin konsertolle ja Rachmaninovin sonaatin hitaalle osalle. Välissä oli pakko hipsiä käytävään irkkaamaan kun ahdisti.

Konsalta suuntasin Kamppiin, missä pitkästä aikaa tapasin Annan/Maijan, jota en ollutkaan nähnyt sitten Ropeconin. Kivaa. Ja taas yksi ihminen, jolle pääsin angstaamaan tyhjästä. Ja sain joululahjan, ääh. Joulu on hiipinyt niin täysin nurkan takaa että hirvittää. En kumminkaan ehtinyt hengata hirveän pitkään, koska halusin vielä ehtiä Siltavuorenpenkereelle. Siellä sain jopa yhden artikkelin tarkistuksen jotensakin valmiiksi.

Olin sporassa matkalla kohti kotia, suunnitelmissa epämääräistä ahdistusta ja Galacticaa, kun Dare soitti ja ilmeistyi moikkaamaan. Olinkin toivonut bongaavani tuon kun se sattui olemaan Helsingissä. Tämä oli yllättävä kiva asia, joten tietenkin järkytyin täysin. En siltikään onnistunut olemaan täysin järkyttynyt kovin kauaa vaikka kuinka yritin.

Vaan höh. Mistähän sitä nyt sitten angstaisi... Ehkä perjantainen editointi-deadline ja kieliteknologian tentti ja -harjoitustehtävien deadline voisivat olla aika hyvä aihe.