Kun onneksi ja iloksi ehdin saada kaikki epämääräiset kouluhommat ja vastaavat Helsingissä valmiiksi, Turussa olikin sitten oikeaa joululomaa. Hyvin toiminnallista sellaista, tosin.
Perjantaina aamupäivästä onnistuin eksymään matkalla, jonka olen kävellyt ties kuinka monesti. En löytänyt Mäestä Mirille. Hyvin menee, siis. Kun vielä Mirin pihaan viimein selvittyäni liukastuin lahjaisasti, tuntui aivan täysin siltä, kuin olisi meneillään joku HaU-peli, jossa Hilkka on asentanut asuntoonsa kirouksen, joka estää ketään pääsemästä sinne.
Mirillä taittelin maitotölkkejä, koska tiskejä ei sillä hetkellä ollut. Sitten kiivettiin. Kävin muun muassa ensi kertaa puimassa nyrkkiä boulder-seinälle. Kiipeämisen jälkeen leivottiin chili-suklaamuffinsseja. Lisäksi Dare ja Miri suorittivat empiiristä tutkimusta chilien vahvuudesta, mille minä lähinnä pudistelin päätäni, koska en toistaiseksi pidä chiliä syömäkelpoisena asiana.
Koska edelliset x yötä olivat olleet vähäunisia, mentiin kohtalaisen aikaisin nukkumaan. Lauantaina piti sentään herätä ennen kahtatoista, että ehdin Mirin kanssa luistelemaan. Luistelemisen jälkeen mentiin vielä kiipeämäänkin--ja joululomainen suunnistustaidotomuuteni esittäytyi taas, kun en osannut Mäestä Kiipeilypalatsille. Ääh. Kiipiminenkin oli sikäli turhauttavaa, etten vieläkään selvinnyt ohi muuan typerän möykyn. Tiiliseinässä oleva 2. reitti sentään oli hauska, vaikken sitäkään oikein osannut.
Päivän varsinainen ohjelma oli sitten joulu-sushin puuhailu Mirillä, tietenkin glögin kanssa. Jouduin myöntämään, että lähemmäs kymmenen vuoden taakse juontavat sushi-ennakkoluuloni olivat väärässä, tekeleemme olivat hyvinkin hyvää syötävää. Sushia piti sitten sulatella tanssimattohyppimällä. Taisin onnistua levittämään addiktiota eteenpäin jonkin verran. Ihmisten hiljakseen häivyttyä pääsin sitten vielä tiskaamaankin. Jipii. Ja yöksi kehitin kriisin siitä, että ajattelen liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelevat, mutta siitäkin selvittiin, ainakin väliaikaisesti.
No comments:
Post a Comment