Nytpä on blogillani merkkipäivä, paitsi että oikeastaan se meni jo, kun taas vaihteeksi kirjoitan niin myöhään, että vuorokausi on jo vaihtunut. Oli siis eilen. Joka tapauksessa, nyt olen vuoden verran höpissyt tänne. Kun noita posteja näin jälkeenpäin katselee, ne voisi selkeästi jakaa kolmeen kauteen. Aluksi oli joulusta pitkälle kevääseen yleisesti ottaen elämätöntä mutta ahkeraa, sain tehtyä proseminaarin ja muutenkin opiskeltua paljon. Huhtikuun lopussa sitten alkoivat Lintsityöt ja aloittivat kesäkauden, joka oli työntekoa ja hyvin lahjakasta epäsosialisoitumista, kun en osannut ja jaksanut ja viitsinyt töiden ohella pitää sitäkään vähää yhteyksiä ihmisiin kuin yleensä. Silloin kirjoitin myös aika aktiivisti fanficciä.
Ja sitten kun Lintsi meni kiinni ja koulu alkoi, siirryttiin syys-talvi-kauteen, jonka teemana oli selvästikin ihmellinen ihmissuhdeihmettely ja tyhmä teineily, joka välistä tuntui olevan yhtä hajottavaa ja aikaavievää kuin opiskelu tai työt. Koulua ei ole nyt tullut käytyä ollenkaan niin paljoa kuin viime lukuvuonna, mutta olen siltikin oppinut paljon, lähinnä itsestäni. Näkemykseni monista asioista ovat nyt hyvin erilaisia kuin silloin, kun vuosi sitten aloin tänne höpistä. Kykenen nykyjään esimerkiksi uskomaan, että ihmiset voivat suhtautua minuun positiivisesti, tai jopa pitää minusta, vaikka edelleenkin se on kovin hämmentävä ajatus. Suurin yleisen tason oivallus lienee, että tunteet ovat järjenvastaisia ja tekevät mitä sattuu, ja niihin on kovin vaikea vaikuttaa millään tavoin, vaikka kuinka haluaisi.
...sitten tylsästi vielä päivän puuhat: aamulla kieliteknologian tentti olisi ollut helppo, jos olisin saanut luettua kunnolla, mutta eiköhän se nytkin jotensakin mennyt. Sieltä pikkolosellotunnille, jossa koin, että vaihteeksi se oli opettaja enkä minä, joka oletti, että pitää heti osata kaikki, mikä oli vähän ikävää. Sen perään oppilas ja oma soittotunti. Illaksi kielitieteen laitokselle, missä oli ihan lystit pikkujoulut. Oli tanssimattopelailua, IPAreita (foneettisten aakkosten näköisiä pipareita), kielitieteellistä visailua jossa pääsin pätemään egyptologiatietämyksellä, ja sitten soittelin joululauluja ilman nuottia lennosta ja olin iloisesti yllättynyt, kun osasin vaikka kuinka paljon, kun yleensä olen niin kovin nuottikeskeinen.
No comments:
Post a Comment