Ei ne osaa

Höö, olipas päivä joo. Ei näin. Taas vaihteeksi.

Suunnitelmahan oli ajella Mirin kans ajoissa Helsinkiin ja silleen. Tuli nukuttua liian pitkään. Ei oltu ajoissa. En meinannut osata reittiä Laaksolahteen. Autopaikan löytäminen Länsi-Pasilasta osoittautui myöskin täysin mahdottomaksi. Tietenkin sitten myöhästyin Suaven treeneistä. Olinpa ko. kvartettiharjoituksissa muutenkin niin väsynyt, etten oikein tajunnut mitään mitä puhuttiin. Niiden jälkeen jumitin kahvioon irkkaamaan, ja tajusin vasta kun oli enää puoli tuntia taukoa, että niin, hitsi, pikkoloselloa voisi soittaa. Ehdin juuri päästä alkuun ja todeta sen olevan edelleen kivaa, kun piti jo lopettaa, ja sitten roudailin turhaan kahta selloa ympäri koulua. Muksuryhmis meni sählätessä. Sen jälkeen onnistuin jopa löytämään Mirin uudelleen melko vaivattomasti, ja menimme ihmettelemään Rautatientorin luistinrataa. Osasin melkein vielä kaikkia luistelujuttuja--aikanaan muksuna ehdin leikkiä jääprinsessaa aika monta vuotta, nykyään sitten olen kamalan ylpeä kun osaan vielä sirklata takaperin. Luistelun jälkeen piti syödä. Se vasta vaikeaa olikin. Mentiin kauppaan. Ei, ei tämä ole hyvä. Mentiin ulos kaupasta ja mentiin Memphisiin. En osannut kommunikoida tarjoilijan kanssa ja sain väärää ruokaa, mutta ei se mitään, se oli kyllä tosi hyvää kumminkin. Ja sitten mentiin taas ruokakauppaan, mistä mukaan tarttui muun muassa suklaakonvehteja, mutta margariinia ei löydetty niin millään ja lopulta kysyttiin myyjältä apua. Pasilaan tietysti piti mennä takaisin sillä väärään suuntaan menevällä sporalla, että saatiin koko turistikierros. Ja kahvinporot piti viskoa pitkin pöytää kun sitä keiteltiin kovin myöhäiseen aikaan, ja kämppis varmaan järkkyi kun mulla on yhtäkkiä täällä joku hämärä kaveri majoittumassa. Ja myöskään ne ei osaa nukkua. Mutta Galactica on kivaa.