Oli tyhjä päivä. Ihmetysten ihmetys. Nukuin puoleen päivään ja näin jännittävää unta. Se oli hyvin selvästi HaU-vaikutteinen, mutta kuitenkin olin siinä ihan oma itseni eikä se ollut mikään larppi. Unessa minulla oli päässä joku siru, joka piti leikata pois, ja sitten jotenkin kaikki muut suhtautuivat siihen kamalan hälläväliä-kevyesti, vaikka ymmärrettävästi itseäni kovasti ahdisti ajatus lähestyvästä aivokirurgiasta. Loppujen lopuksi vielä kävi niin, ettei leikkaussalista löytynyt tilaa ja olisi pitänyt hoitaa asia jossain sotkuisessa käytävässä, jolloin totesin että ei kiitos, ja sen pidemmälle tarina ei edennyt.
Herättyäni kokoilin rohkeutta lähteäkseni liikkeelle. Piti nimittäin suunnata joulushoppaamaan. Näin blogin vuosijuhlahengessä edelleen, taidan jättää sen tilityksen vähemmälle, koska nillitin samasta aiheesta vuosi sitten. Joulushoppailu on hirviää, etenkin tämmöisenä päivänä kun koko muu Suomikin on liikenteessä. Vaan oli se paljon viime vuotta siedettävämpää, kun sentään pystyi kuuntelemaan vihaista musiikkia ja peittämään sillä muut äänet.
Tänäänkin oli pikkujoulut, tällä kertaa YS-malliin. Sellistien Rekiretki-soittelo tarjoiluineen oli yhtä yleisömenestys kuin joka vuosi, ja joulupukilta sain karkkia, jonka vaihdoin kahviin, jee. Vaan loppuillasta onnistui minun taasen ahdistua, eikä se edes ollut laskuhumalaa. Tuli vaan taas hyvästeltyä sellojen kesken sitä virastaan poistuvaa soolosellistiä. Ääh. Sen jälkeen vietinkin sitten loppuillan halien paikalta löytynyttä jättimäistä pehmonallea, mutta ei siitä oikein ollut ahdistuksenpoistajaksi.
No comments:
Post a Comment