Näin se taas osaa: tyhjähköstä vapaasta päivästä tuli mystisesti hirmuisen kiireinen. Käytettyäni aamupäivän tärkeisiin sähköposteihin, pyykinpesuun ja leipomiseen (litran sämpylätaikina on oikeasti Aivan Valtava!) olikin yhtäkkiä enää 20 minuuttia aikaa hankkia ruokaa, syödä se ja lähteä. Ihme kyllä vaihteeksi jopa ehdin katsomaani bussiin, vaikka jouduin vielä lähdettyäni juoksemaan takaisin kotiin unohdettuani kännykän. Konsalta poimin mukaani sellon, ja käväisin pitämässä yhden soittotunnin.
Kotiin palattuani piti mukamas olla ihan hyvin aikaa, mutta sitten ei ollutkaan, ja juuri ja juuri ehdin koota tavarani ja tiskata, kun kyyti ilmaantui pihaan. Suunta oli Laaksolahden kautta Tapanilaan. Siellä sain setvittyä liidikurssiasian: järjestävät onneksi toisenkin kurssin ennen joulua, loka-marraskuun vaihteessa. Sinnepä sitten ollaan menossa. Riittää yläköysittelyssäkin vielä haastetta, etenkin muotoseinillä. Mutta on se vaan hämäävää, miten joinain päivinä vaan ei tajua jotain ja toisina tajuaa--yksi kohta, jossa viimeksi tappelin ties kuinka kauan, ei tällä kertaa ollut yhtään mikään juttu, enkä oikein edes keksinyt, mikä siinä viimeksi oli vaikeaa. Kiipeilyn jälkeen kävin vielä Laaksolahdessa hengaamassa ja katsomassa Housen. Hip.
No comments:
Post a Comment