Vaikka pruuvi oli ja meni, jaksoin taas vaivautua suht aikaisin konsalle, että ehtisin vähäsen soittaa ennen Suave-kvartetin kauden ekoja harjoituksia (Debussyn kvartetto kaivettiin jäistä ja todettiin edelleen hienoksi mutta hankalaksi) sekä soittotuntia, joka sisälsi paljon puhetta ja vähän soittoa. Pitihän minun päästä avautumaan asioista, jotka koesoiton jäljiltä ärsyttivät, ja sen lisäksi oli ohjelmistopalaverintynkää siitä, mitä muuta loppuaikanani Stadiassa vielä ehtisin soittaa. Ihan hirvittävä ajatus, että oikeasti joulun jälkeen en enää saa soittotunteja. Mitähän ihmettä minä sitten teen? Ilman soittotuntien tuomaa toisen ihmisen näkemystä soitosta harjoittelu menee niin äkkiä turhauttavaksi pään seinään hakkaamiseksi, ettei sitä kauaa jaksa.
Soittoisan päivän päätti oppilas Kulosaaressa. Tunnin päätteeksi meinasin täysin jumiutua juttelemaan oppilaan äidin kanssa, kun menin mainitsemaan, että lähdenpä tästä sitten seinälle kiipeämään. Kyseinen ihminen kun ei mitenkään kyennyt käsittämään, mitä ihmeen kivaa siinä kiipeämisessä muka on ja miksi ihmeessä minä sitä teen. Kieltämättä aika hyvä kysymys, etenkin kun en oikeastaan koskaan aiemmin ole mistään liikunnallisesta tällä tavoin innostunut. Päädyin alleviivaamaan sitä, että oikeasti todella harva asia tyhjentää pääni yhtä tehokkaasti kuin kiipeäminen. Oikeasti kuitenkin pohjimmainen syy on, että se vaan on kivaa ja hauskaa ja en minä osaa oikeasti perustella, miksi--ihan yhtä vähän osaan perustella, miksi esimerkiksi vihaisten ja nopeiden kappaleiden soittaminen on minusta niin älyttömän kivaa.
Oli syvällinen selitys mikä hyvänsä, seinällä oli joka tapauksessa kivaa. Tuli taas tapeltua oikein kunnolla yhden kutosen reitin kanssa, toinen meni vähän vähemmällä väännöllä ja kiroilulla, ja muutama 6- sujui myös. Hip. Olen oikeasti tainnut oppia edes vähän jotain, kun selvästi aiempaa vaikeamman greidin reitit alkavat tuntua kiivettäviltä. Tai sitten se johtuu kaikki vain uusista kengistä ja uudesta keltaisesta paidasta, jossa on tähtiä, joka melkein mutta ei ihan sopii yhteen keltaisten kenkien kanssa. Tämmöistä välineurheilua.
Illalla myöhään intouduin taas leipomaan. Tämä jatkuva leipomisinto alkaa kyllä hiljalleen pelottaa. Ihme kausi. Mutta kai sitä pitää leipoa kun uuni on kuuma, tai jotain sinne päin. Leivoin leipää, mitä ei ole ikinä aikaisemmin tullut kokeiltua. Lopputulos jopa näytti leivältä. Ooh.
No comments:
Post a Comment