Ekaa kertaa tänä syksynä olin konsalla niin aikaisin, että sain heti luokan. En tosin tehnyt sillä paljoakaan--soitin vartin, sitten kävelin hermostuneena ympäri koulua ja soitin vartin lisää. Onneksi pruuvi oli jo 10.45, jos olisin joutunut odottamaan paljon pidempään, olisin varmaan seonnut. Yritin parhaani mukaan keskittyä ajattelemaan, että ihan sama, miten se muuten menee, kunhan on hyvä meininki. Soittaessa tuntuikin siltä, ei ollenkaan pahalta, paljon huonommin olisi voinut mennä. Edes se, että säestäjä meinasi lähteä soittamaan loppusoittoa kun kadenssi oli ihan kesken, ei pahemmin järkyttänyt.
Järkytystä tai muita suuria tunteita ei muutenkaan päivään mahtunut. Tulokset tulivat melkein heti. Viidestä solistitarjokkaasta valitsivat kaksi esiintymään orkesterin kanssa, ja--tietenkään--minä en ollut yksi niistä. Palautetta kyllä sain, ja totesin taas, että olen ihan käsittämättömän huono ottamaan sitä vastaan. Ei voi tajuta, miten on voinut näin pitkälle päästä oppimatta siinä yhtään paremmaksi. Vaan siinäpä sitten itkeskelin, kun minulle tylysti selvitettiin, että pääsyy, miksi minä en kelvannut, olivat epätarkkuudet korkeassa rekisterissä ja pitkien äänien syöminen lyhyemmiksi kiireessä. Hyväksi puoleksi mainittiin, että "osasin kappaleen"--kai se nyt oli oletuskin, eivätkö ne muut muka osanneet? Meininkiä ei mainittu, joten oletan, että yrityksestä huolimatta se jäi (taas) puuttumaan.
Loppupäivä meni epämääräisen harmaan ankeassa mielentilassa. Yritin keksiä itselleni kivaa tai järkevää tekemistä, mutta mikään ei oikeastaan innostanut. Etsiskelin jonkun tunnin geokätköä Mustikkamaalta vailla menestystä, istuskelin konsan kahvilassa, kävin opettamassa yhden soittotunnin verran, ja siirryin kotiin jatkamaan samaa tunnelmaa. Hypin hetken tanssimatolla, ihan jees mutta ei jaksanut innostaa, jumitin netissä enemmän ja vähemmän järkevien asioiden parissa ja leivoin sämpylöitä, joista tuli hyvin suuria.
Blaah. Tällaisen ison soittojutun jälkeen kuuluisi olla vapautunut ja aikaansaanut olo, ei tällainen. Typerää.
No comments:
Post a Comment