Maanantai oli oikein maanantaimaisen ankea. Nukuin liian pitkään, myöhästyin bussista ja ehdin konsalle pari tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Ehdin silti harjoitella muutaman tunnin kohtalaisen tehokkaasti. Faurén Papillon on ihana, ja tavallaan ärsyttää, etten ole jo aiemmin sitä soittanut, etenkin kun suurin syy soittamattomuuteen on se, että opettajat ovat todenneet sen turhan vaikeaksi. Pah. Olen vakaasti päättänyt, että mitä soittamiseen tulee, ei ole mitään Vaikeita kappaleita, on vain kappaleita, jotka vaativat enemmän harjoittelua kuin toiset. Jospa vain saisin tämän mielestäni kaikin puolin hyvän asenteen siirrettyä muihinkin puuhiini.
Soittamisen jälkeen oli vuorossa metroa. Viimeinen viikko vakiotyövuoroja. Eipä tule ikävä niitä. Jostain syystä väsytti hirmuisesti, ja sitten vielä ennen ruokataukoa tuli tekstiviesti Kiipeilykeskukselta, että siellä olisi liidikurssi ensi viikolla. Olen kovasti odottanut, että sellainen järjestettäisiin, mutta perkele, eihän se tietenkään voi olla niin yksinkertaista. Ovat ilkimöt laittaneet sen keskiviikoksi ja torstaiksi, ja keskiviikkona on YS:n harjoitukset, joista vaan en mitenkään voisi enää olla pois, kun olen jo töiden takia missannut kahdet ensimmäiset treenit. Yritin jopa pyytää tämän viikon keskiviikkoa töistä vapaaksi, että voisin tällä viikolla mennä YSsään ja olla ensi viikolla pois, mutta eipä ollut mahdollista, kuskitilanne on liian huono. On tämäkin sitten typerä moraalinen dilemma. Olenpa melkoinen soolosellistin irvikuva, jos en ikinä edes vaivaudu näyttäytymään harjoituksissa, hävettävät jo nyt nämä poissaoloni ja muukin epäaktiivisuuteni orkesterin suhteen. Toisaalta liidikursseja ei mitenkään älyttömän usein järjestetä, ja niin hirvittävän kovasti haluaisin... Miksei se nyt pentele voisi olla jonakin muuna viikonpäivänä kuin keskiviikkona. Argh.
No comments:
Post a Comment