Parin työpäivän jälkeen pidin aamupäivän jotain vapaapäivänomaista. Aloittelin laiskahkosti Rautavaaran konserton harjoittelua, sitä sitten tulen veivaamaan loppuvuoden. Lisäksi leivoin taas vaihteeksi muffinsseja. On se vaan kumma, miten vaikea kahvin makua on leivonnaisiin saada: vaikka taikinassa oli 2 1/2 desiä kahvia ja vielä pussillinen ChocoCappuccinojauhetta päälle, lopputuloksessa eniten kahvimaista on väri. Hyviä tietty kuitenkin tuli.
Päivän jännittävin osuus ajoittui iltaan. Kun viime perjantain koesoitossa olin soittavana osapuolena, tänään pääsin tarkastelemaan tilannetta siltä toiselta kantilta, eli lautakunnan näkökulmasta. Vuorossa oli Ylioppilaskunnan Soittajien jokasyksyinen koesoitto, ja kun nyt ekaa syksyä olen soolosellistinä, olin siis valikoimassa uusia soittajia porukkaan. On se raatilaisen osuus paljon helpompi kuin soittajan, mutta ei sekään pelkästään kivaa ole. Tuli jännitettyä soittajien puolesta ja pähkäiltyä päätä puhki että kenetkäs näistä nyt otetaan ja montako ja mitenkäs kun tuo oli hyvä tuolta kannalta mutta tuo taas toisessa mielessä sopivampi ja ääh. Tänä vuonna pyrkijöitä oli poikkeuksellisen vähän, voin vain kuvitella, miten raskasta homma on sitten kun on kuunneltavana 30 soittajaa eikä reilu kymmenen kuten tänään. Kaiken kaikkiaan avartava kokemus.
No comments:
Post a Comment