Leivoin vaihteeksi muffinsseja, ja varsin kokeellisia sellaisia. Fazerin mahtavan lontoonrae-suklaan inspiroimana päätin kokeilla, olisiko mahdollista tehdä lontoonrae-suklaa-muffinsseja. Eipä oikein. Olisi kai pitänyt tyytyä laittamaan muffinsseihin pelkästään sitä suklaata eikä myös erikseen oikeita lontoonrakeita, koskapa paistettaessa niiden kuorrutus suli, tuloksena vuokaan tahmaavia muffinsseja joissa on epämääräisiä sokerimönttejä sisällä. Lisäksi jos muffinssiohjeessa käsketään laittaa kaksi kananmunaa, vain yhden laittaminen todella vaikuttaa huonosti lopputulokseen--mutta kun ei ollut kuin yksi jääkaapissa niin ei voinut mitään. Aamupäivään mahtui muffinssien lisäksi hieman soittelua. Soittelun jälkeen töihin.
Töissä ei näkynyt missään ketunraatoa vaikka kuinka katselin, joten ehkä se höpsö eläin selvisi pelkällä järkytyksellä. Jee. Lisäksi totesin, että "hehheh me niinku esitetään allehyppääjiä"-vitun teini-idoottiääliöt eivät enää aiheuta niinkään säikähdystä kuin hillittömän raivokohtauksen. Minä en edelleenkään vaan millään märehdinnän määrällä kykene ymmärtämään mikä siinä muka on hauskaa. Sellainen saatanan typerä pelleily on loukkaavaa sekä oikeita allejääneitä että allejäännin nähneitä kuskeja kohtaan. Kunpa vaan niille typerille teineille pystyisi tekemään muutakin ilkeää kuin tööttäämään kovaäänisesti--kun kovaäänisestä töötistä kärsivät kaikki muutkin matkustajat niin se ei ole kovin kiva.
No comments:
Post a Comment