Edellistä jatkaen: yöjunasta selvittiin, vaikka mummo rosvosi Lauran tyynyn (koska oli tyhmä itse hukannut omansa ja sitten syytti meitä siitä!) ja vaihtoehtonuoret keskustelivat meditoinnista ja elämänfilosofioista myöhään yöhön. Taiteilijapoju jäi seuraamme Kölniin saavuttuamme. CNL oli puolisen tuntia myöhässä, muttei siitä ollut haittaa, koska Kölnissä oli tunti vaihtoaikaa. Siinä ehti ostaa vettä ja tavata McClean-vessan (suihku olisi maksanut 7e).
Päivän - syntymäpäiväni 9.4. - eka juna oli Thalys-huippunopeusjuna Pariisiin. Se oli viininpunainen ja tosi virtaviivainen, vau. Laura tarjosi junan ravintelista synttärikahvin ja croissantin. Juna kulki halki Belgian ja oli täynnä virallisen oloisia liikematkaajia. Itse koomasin ja torkuin niin, etten juurikaan nähnyt Brysselin-pysähdystä.
Paris Nordiin saavuttuamme lähdimme saman tien kohti Paris Montparnassea. Asema oli valtava, liityntäliikenteen sun muiden yhteyksien määrä hämmentävä. Selvisi, että RERillä emme pääsekään ilmaiseksi, kuten olin luullut. Päätimme siis matkata metrolla, se maksoikin vain 1,5e per nenä. Pariisin metro oli paljon pienemmän ja kämäisemmän oloinen kuin odotin. Olisi kiinnostaunut enemmänkin ajella, muttei ollut aikaa.
Myös Paris Montparnassen ja metron väliset jalankulkutunnelit olivat hillitön kompleksi. Löysimme aseman, ja aikaa jäi vielä syömisellekin. Kävelimme asemalta ulos ja ensimmäiseen näkemäämme pizzeriaan. Tunismme kaiken aikaa olomme sotkuisiksi, kömpelöiksi ulkomaalaismoukiksi. Tarjoilukin oli vähän sen mukaista. Pizzoissa ei kyllä ollut valittamista.
Asemalla join vielä kahvia, sitten saapuikin TGV:mme asemalle (ihan B5-varjoalusta muistuttavalla äänellä!). Sekin oli kyllä komea ja vauhdikkaan näköinen juna. Juna oli miellyttävän tyhjä sisältä, ja kyyti tasaista. Bordeaux'n jälkeen vähän köröteltiin hiljaa, ja Montaubanin jälkeen pysähdyttiin yllättäen. Henkilökunta kuulutteli, että on joku vika. Aika äkkiä saivat kumminkin korjattua, ja matka jatkui. Oli hilpeää yrittää saada ranskankielisistä kuulutuksista jotain selkoa. Viimein, noin 15 minuuttia myöhässä, saavuimme Toulouseen.
Toulousessa Mirja olikin heti laiturilla vastassa. Olimme ihan yliväsyneitä, joten Mirja paimensi meidät parin metropysäkin kautta kotiinsa. Talo oli ulkoa betonisen koruton, mutta sisältä kämppä oli hyvin siisti ja kotoisa. Oli aivan mielettömän ihanaa päästä suihkuun ja saada hampaat pestyä, ja aikaisin nukkumaan.
No comments:
Post a Comment