10.4. Toulouse

Torstaina Mirja oli lähtenyt aikaisin kouluun, joten olin edelleen kahden Lauran kanssa. Meillä oli tosin Mirjan kartalle merkkaama lista keskeisiä nähtävyyksiä. Aamupalan syötyämme lähdimmekin kaupungille niitä katsomaan. Ulkona oli ihanan lämmintä ja kesäistä. Olimme eksyä heti alkuunsa, kun valitsemamme joenvarren portaat eivät vieneetkään rantakadulle, vaan kapealla kaistaleelle rannassa ja sillan alla. Oli ihan jännä paikka tosin, ja tämä jäikin päivän ainoaksi eksymisyritelmäksi.

Seurailimme kaunista jokivartta kohti keskustaa. Eka varsinainen nähtävyys, johon törmäsimme, oli Le Bazacle, vanha mylly/vesivoimalaitos. Sisään emme päässeet, kun ei ollut auki, joten jatkoimme matkaa. Place de la Daurade, vanha jokisatama, ei oikein herättänyt tunteita, mutta sen viereinen Basilique de la Daurade oli vaikuttava, suorastaan pelottavan synkkä ja tummasävyinen. Läheinen silta, Pont Neuf, oli myös jänskän näköinen.

Kaupunkikävelymme seuraava kohde oli Hôtel d'Assézat, toulouselaisen pastellikauppiaan palatsi. Ihan hieno. Siellä oli taidemuseo ja hirveästi luokkaretkilapsia. Nopeasti eteenpäin. Katsastimme vielä Jakobiiniluostarin, tai lähinnä sen kirkko-osuuden, kunnes nälkä pakotti lounastauolle. Ostimme panineja ja jälkkäriä tosi ystävälliseltä tädiltä, joka puhui hyvin selkeästi ja piti huolta, että ymmärsimme. Siirryimme eväinemme Capitolen eli keskusaukion ja kaupungintalon takana olevaan puistikkoon. Oli ihana ruokatauko auringossa, mutta paikalliset kyllä tuijottivat vähän turhankin häpeilemättä.

Lähdimme jatkamaan matkaa, mutta eksyimme vaatekauppaan. Se oli kiva, ja ostinkin reisitaskuhousut ja paidan. Shoppistopin jälkeen seurasimme suunnitelmaa, eli jatkoimme Capitolea ihmettelemään. Emme keksineet, miten sinne pääsisi sisään, ja aukio oli täynnä teinejä, ilmeisesti jokin mielenosoitus, joista ranskalaiset niin pitävät.

Viimeiseksi kierroksen kohteeksi jäi Basilique Saint-Sernin. Matkalla söimme hyvää jäätelöä. Basilikan pihalla soitteli setä aivan loistavasti jotain jännää perinnejousisoitinta. Kirkko oli myös hieno, sekä ulkoa että sisältä, joskin vähän häiritsi se, ettemme oikein ranskankielisistä selostuksista tajunneet, mitä mikäkin oli... Kävimme kattsomassa "déambulatoirea" ja kryptaa, joista ekasta emme saaneet tolkkua, mikä se oli. Oli se kumminkin ihan hieno, komeaa arkkitehtuuria ja prameita arkkuja, joissa kait oli jotain pyhäinjäännöksiä.

UIkona näytti vähän pilviseltä ja väsytti, joten päätimme pättää kierroksen ja lähdimme hipsimään kohti "kotia". Osan matkasta kävelimme halki erikoisen valtavin graffiten koristellun kadun, osan taas kanavan vartta, joka oli todella ihana veden yli kaartuvine plataanipuineen. Mirjalla lähinnä lojuimme ja koomasimme jonkin tunnin, kunnes piti taas lähteä valumaan kohti keskustaa. Matkalla pysähdyimme vielä Bazaclessa, koska se sattui olemaan aukia. Laura näki kalatiensä, minä pääsin ihmettelemään valtavia turbiineja.

Capitolella tapasimme Mirjan, ja jatkoimme yhdessä metroillen juna-asemalle varaamaan lippuja. Se olikin yllättävän hankalaa. Junat olivat täynnä lomailevia ranskiksia, joten raili-alennuskiintiölippuja ei ollut. Loppujen lopuksi varasimme liput 1. luokassa maanantaiaamulle, koska yllättäen se oli halvin vaihtoehto.

Taas metroon. Metro oli kyllä aivan hillittömän hieno: on portit sisääntullessa, on laituriovet, ja on oikeasti toimivat automaattijunat! Junat ovat hyvin pieniä, mutta vuoroväli on tiheä, ja totta tosiaan pääsee nokkaan istumaan ja tuijottamaan tunnelimaisemaa, mieletöntä!

Metro vei lähelle kotia. Matkalla käväisimme kaupassa, perillä angstasin huonoa ruoanlaittotaitoani ja päädyin pilkkomaan yhden sipulin ja omenan kun Laura kokkasi. Hyvää ruokaa kyllä tuli. Loppuilta meni lähinnä tulevaisuuden (pari seuraavaa päivää) suunnitteluun ja ahkeraan kuulumistenvaihtoon. Nukkumaanmeno venyikin melko myöhään.