12.4. Toulouse

11.4. aamulla kohtuuaikaisin lähdimme kohti Mirjan koulua, Miralle Universiteta. Siellä tutustuimme aluksi ihan kivikautiseen tietotekniikkaan, kuten hankalaan tulostussysteemiin. Päätöntä päänvaivaa tuotti myös se, että näppisten näppäinasettelu oli ranskalainen eli täysin vieras. Lopulta sain printattua yhden kartan erään Nizzan geokätkön luo.

Printtaamasta Mirja suuntasi joogaamaan. Minä ja Laura surffailimme hetken, ja lähdimme sitten omatoimiselle yliopisto-sightseeingille. Yliopisto oli käsittämätön betonikompleksi, ja jotenkin olemukseltaan toi mieleen yläasteen. Musiikin laitoksella luokassa musisoi porukka, jossa oli ainakin laulajia, piano, kitara, rummut ja tuuba. Seinät olivat täynnä graffiteja ja julisteita.

Lounasaikaan Mirja liittyi takaisin seuraamme, ja pääsimme tutustumaan yliopiston ruokalaan. 2,8e ateriakupongilla sai salaatin, jälkiruoan, leivän, pääruuan (sienilettu) ja lisäkkeen (ranskiksia). Oli ihan OK, tunnelma ruokasalissa oli jotenkin hyvin erilainen kuin esim. Unicafessa, meluisampi ja peruskoulumaisempi. Saimme seuraa myös Mirjan vaihtaritutuista, oli pari suomalaista ja norjalainen tyttö. Yleisenä yhteisenä kielenä oli kumminkin ranska.

Onnistuin sotkemaan rasvaista ruokaa eilen ostamiini housuihin, mikä ärsytti--aivan suunnattomasti liikaa asian merkityksettömyyteen nähden. Ihan kuin eilinen kokkausskitsoiluni. Lopputuloksena kun muut istuivat jutustellen kahvilassa lounaan jälkeen, itse mökötin mykkänä ja pelkäsin, että hetkenä minä hyvänsä vaan friikkaan ja juoksen itkien ulos. Itsesääli vaivasi, tuntui, että muut puhuvat täydellistä ranskaa ja ovat sosiaalisia ja fiksuja ja minä vaan en osaa. Olin varsin helpottunut, kun vieraat ihmiset poistuivat seurasta. Minut pitkään tunteneina Mirja ja Laura osasivat oikeaoppisesti ignoorata sekoiluni. Käväisimme Mirjan kotilaitoksella, ja sain siinä ohessa hiljalleen koottua itseni. Sen jälkeen lähdimmekin takaisin kämpille. Metro oli edelleen ihan käsittämättömän siisti.

Hetken lojunnan ja pohdinnan jälkeen päätimme lähteä epävakaasta säästä huolimatta puisto/puutarhakierrokselle. Ensimmäinen kohde oli Compans Caffarellin puisto, jossa oli japanilainen puutarha, jossa puolestaan piti olla geokätkö. Sadekuuro keskeytti etsinnät, mutta kohtalaisen kaivelun jälkeen kätkö lopulta löytyi. Se oli kumminkin mikro, eli liian pieni Suomesta tuomalleni matkaötökälle. Itse puutarha oli todella hieno. Siellä oli myös söpö kissa. Seuraavaan puistoon menimme metroillen. Se oli Grand Rond komeine suihkulähteineen. Sen viereltä löytyi myös Jardin des Plantes. Sen sijaan jälkimmäisessä oleva geokätkö ei löytynyt. Palailimme kotiin.

Illalliselle saimme seuraksemme Mirjan italialaisen naapurin, joka kokkailikin pastakastiketta tottunein otein. Hyvää oli! Viiniäkin meni pullollinen, ja hiljalleen minulla alkoi olla jopa vähän vähemmän epätoivoinen olo ranskantaitoni suhteen. Eläköön alkoholi... Syötyämme päätimme oikein peräti lähteä ulos yksille porukalla. Ihme kyllä yhdet olivat oikeastikin vain yhdet, ja koska istuin Lauran kanssa pöydän "väärässä" päässä, en juuri kuullut vaihtarien jutustelua ja pääsin epäsosiaalistelemaan. Kotiin ja nukkumaan vasta reilusti puolen yön jälkeen.