13.4. Toulouse

"Päivä, jolloin kaikki meni pieleen"

Herätys oli suht-koht aikaisin, koska päivälle oli paljon suunnitelmia. Aamupalan jälkeen siis väsäsimme eväitä, pukeuduimme aurinkoisen sään ja ohjelman liikunnallisuuden mukaan, ja suuntasimme lähimmälle kaupunkipyöränvuokrauspisteelle. Toulousessa nimittäin on hieno, kattava kaupunkipyöräverkosto, jota myös ihmiset paljon käyttävät. Ikävä kyllä mikään testaamistamme vuokrausautomaatista ei kelpuutanut yhtäkään suomalaista luottokorttia (käteismaksuvaihtoehtoa maateissa ei ole). Mirjan ranskalainen kortti olisi kyllä kelvannut. Pläh, ei väkisin. Ei sitten lähdetykään pyöräretkelle.

Pyöräilyidean epäonnistuttua päätimme kävellä--taas. Kävelyä oli jo ehtynyt parin päivän sisällä kertyä melkoisen monta kilometriä. Kävimme katsomassa kolmen kanavan risteysallasta, joka ei kyllä vetänyt vertoja Canal de Briennen ihanalle puiden reunustamalle vehreydelle. Sieltä kävelimme takaisin keskustaa kohti joen tois' puol' eli meille vieraampaa vastarantaa.

Sää oli loistavan kesäinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pidimme piknikin Prairie des Filtres -puistossa. Pääsin myös viimein katselemaan (kiikareilla tosin) joenrannan geokätköä. Sen luo olisi päässyt vain kanootilla tai laskeutumalla köyden tai uhkarohkean taitavan puissakiipeilyn avulla. Olisin halunnut käydä katsomassa lähemmin, mutta muita ei kiinnostanut, ja se olisi ollut varsin pitkän kierroksen päässä vastarannalla. "Lounaamme" jälkeen kävimme kahvilla hyvin söpössä pikku kahvilassa. Terassilla oli kuuma. Aivan mainio espressokahvi maksoi 1,40e. Huoh. Voi kun Suomessakin olisi sama meininki.

Kahviteltuamme lähdimme kohti kovasti lobbaamaani nähtävyyttä, Cité de l'Espacea eli avaruusmuseoa/keskusta. Se oli The Kohde, jonka Toulousessa halusin nähdä. Siispä metrolla asemalle, josta piti mennä sinne suora bussi. Vaan kävipä ilmi vasta siellä, että ko. bussi ei lainkaan kulje sunnuntaisin. Argh. Ainoa tämän lähiöasemalle suuntautuneen metroharharetken hyvä puoli oli, että sain pari valokuvaa metrosta ja näin sen päätypuskimen ja telit kunnolla. Käsittämätöntä: pyörät olivat vaakatasossa! Kuin joku vuoristorata. Hih.

Palasimme metrolla keskustaan etsimään vaihtoehtoisia busseja. Ensin katsomamme ei myöskään kulkenut sunnuntaisin. Vaihtoehto c) kulki, mutta sen pysäkiltä olisi ollut kohtalaisesti kävelyä. Olisimme olleet perillä neljän jälkeen, paikka meni kiinni klo 18 ja liput olisivat maksaneet vähintään 16e per nenä. Stana. Arvottuamme bussin tuloon asti emme sitten menneet kyytiin. Harmitti suunnattomasti, mutta olisi ollut tyhmää maksaa paljon siitä, että saa juosta läpi kohteen, joka ei edes kiinnostanut muita mitenkään suunnattomasti.

Taas oli b- tai c-suunnitelman paikka. Joku keskustan museo, mutta mikä... Vaihtoehtoja oli paljon, aikaa vähän, eikä kellään oikein mitään mielipidettä. Lopulta päätimme mennä katselemaan roomalaisia muinaisjäänteitä Musée Saint-Raymondiin. Jo muinaiset roomalaiset ovat nimittäin asuneet Toulousessa. Antiikkijämät (patsaat, muurinpalat, korut, varhaiskristilliset sarkofagit...) olivat kyllä kauniita ja kiehtovia, mutta en oikein enää jaksanut olla kovin kiinnostunut, kun jotenkin loppui energia ihan täysin. Ei ihme, kun kellokin tuli 17 ja ei oltu vielä koko päivänä syöty kuin eväsleipiä ja vihanneksia.

Palasimme siis kämpille pikaisen Bazacle-uusintavierailun kautta. Kotosalla havaitsimme polttaneemme kuka mitäkin. Koska minulla oli täysin poikkeuksellisesti ollut letti, oli lopputuloksena punaiset laikut molempien lapaluiden yläpuolella ja vaalea raita välissä. Petollisen polttava kevätaurinko.

Kokkailimme Lauran kanssa oikein erikois-gourmet ruokaa: Suomesta evääksi hommatuilla, matkalla murskaantuneilla suolakekseillä paneroitua porsasta. Kun sen kanssa vielä oli salaattia ja perunaa ja jälkiruoaksi (kaupan) suklaamoussea, oli kyllä aikasta juhlava ateriakokonaisuus.

Päiväksi luvattu sadepilvisyys saavutti Toulousen illan aikana. Lyhyen, mutta rankan sadekuuron jälkeen saimme ihastella kirkkainta sadekaarta (tai itse asiassa kahta päällekkäistä sellaista), mitä olen koskaan nähnyt. Se sopi hyvin päivän teemaan: kaunis sää pelasti paljon, ilman sitä olisi ollut paljon kurjempaa.

Illalla myös piti pakata. Äh. Loppu häämöttää ihan liian lähellä. Sitä ennen sentään onneksi Nizza.