15.4. Nizza, osa 2

Päivä aikaa nähdä Nizza. Kovin vähän, etenkin kun eri ihmisiä kiinnostivat eri kohteet. Oli se vaan vaikeaa.

Aamupalan söimme rantakadun varressa kahvilassa, sinisen meren äärellä, palmujen varjossa. Olipa aika ökyfiilis, hih. Syötyämme seurailimme rantaviivaa turistitoimistolle, mistä saimme kaupungin kartan. Sen avulla suunnistimme kaupungin yläpuolelle kohoavalle kukkulalle. Kukkulalla piti olla geokätkö, mutta matkalla ylöspäin se ei tullut vastaan. Sen sijaan kohtasimme käsittämättömiä näköaloja yli Nizzan. Kukkulan laella oli turistikrääsäkauppa. Ylhäältä palailin takaisin kiertäen rinnettä ja etsien kätköä. Löysin täydellisen oikean näköisen paikan, mutta siellä vaan ei ollut purkkia. Joko paikka oli sittenkin väärä, tai kätkö rosvottu.

Kukkulalta laskeuduimme alas vanhaan kaupunkiin. Kävelimme vähän ympäri ja vilkaisimme pariin kauppaan. Oli aika kova nälkä, joten etsimme lounaspaikan. Lonely Planetin suosittelema Pasta Basta osoittautui loistavaksi valinnaksi, lounasmenu oli edullinen ja ruoka hyvää, ja bonuksena tarjoilijapojut olivat kivoja ja söpöjä. Turistejakaan ei juuri näkynyt.

Ruokailun jälkeen oli aika päättää, mitä tekisimme seuraavaksi. Katsastimme satunnaisen kirkon (Cathédrale Sainte-Réparate), ja sitten pysähdyimme kadulle pähkäämään, miten sovittaa yhteen vähäinen aika ja erilaiset kiinnostuksenkohteemme. Saimmekin aikaan pienimuotoisen sodan, jonka lopputuloksena ryntäsin pois paikalta yksin ja lähdin marssimaan kohti Mont Boronia, suurempaa Nizzan viereistä kukkulaa. Olikin oikeastaan varsin OK olla välillä ihan yksikseen.

Matka oli kohtalaisen pitkä, useamman kilometrin, ja ylämäkeen (kuvassa sataman takana näkyvä kukkula on aamuisen vierailun "pienempi kukkula" ja vanha kaupunki, hotelli jne. sijaitsevat sen takana). Kukkulan rinteet olivat täynnä suuria taloja mielettömällä merinäköalalla. "Vuoren" huipun näköala oli kyllä ehdottomasti kaikista hienoin koko reissulla, aivan käsittämättömän upea.

Näköalan lisäksi hain kukkulalta geokätköä. Vihje oli "kiven alla" ja tienoo aivan täynnä kiviä ties kuinka monen neliömetrin (ellei jopa -kilometrin) alueella. Äääh. Tämä kätkö oli kumminkin viimeinen mahdollisuuteni saada muuan matkaötökkä jätettyä Ranskaan, siispä se vaan oli löydettävä. Menin kännykällä nettiin hakemaan lisää vihjeitä. Saattoipa tulla melko kalliiksi. Kulutin pari tuntia haravoiden kukkulan laen näköalapolun vartta. Tulin myös kohdanneeksi vähän paikallista kiveä, joka vaikutti oikein kivalta. Sääli, ettei tällä reissulla päässyt kiipimään. Lopulta eräs valokuvavihje vei minut oikealle suunnalle ja löysin kätkön. Jipii! Pääsin viimein eroon TB:stä. Tehtävä suoritettu.

Palailin Nizzan keskustaan, osan matkasta bussilla--matkan hinta 1e! Ei voi tajuta, miten halvat julkiset täällä on. Tapasin muut hotellilla. Ehdin juuri vaihtaa vähän vaatetta, kun piti taas liikkua, että ehtisimme kauppoihin ennen niiden sulkeutumista. Kävimme myös rannalla, missä Mirja ja Laura kahlailivat rantavedessä ja totesivat sen lämpimäksi. Eipä tullut uituakaan tällä reissulla. Pahus, kun oli niin vähän aikaa.

Iltapalaksi söimme kalliita ja vähän ällömakeita kreppejä. Sitten takaisin hotellille pakkailemaan, taas.