8.4. Tanska, junassa kohti Kölniä

7.4. maanantaiaamupäivä meni edelleen levottoman pakkaamisen ja muun säädön merkeissä. Siivottuani kaiken mahdollisen ja ängettyäni tavarapaljouden rinkkaani yritin lähteä kohti Lauraa. Missattuani ekan bussin olin perillä vähän 14 jälkeen. Kävimme hamstraamassa kaupasta eväitä, joimme viimeiset suomalaiset kahvit ja suuntasimme satamaan.

Olimme laivassa (Silja Serenade) melkein liian ajoissa: kaupat vielä kiinni ja kaikkea. Hytti, 2 hlön B-sellainen, oli yllättävän suuri, ihan luksus. Palloilimme ympäri laivaa, katsoimme lähdön kannelta, söimme ihan hyvää Intia-teemaruokaa (miksi ihmeessä ruotsinlaivalla on Intia-teema?), ostimme karkkia Tax Freestä, näimme huonon ja huvittavan fakiiriesityksen ja vähän hienomman Bollywood-tanssishown, ja joimme matkaanlähdön kunniaksi yhdet. Perus-laivameininki, hassulta tuntui, että päinvastoin kuin yleensä, tämä ei ollut itse matka, vaan vasta sen ihan alku. Aikaisin nukkumaan.

8.4. tiistaina heräsimme ennen kasia (Ruotsin aikaa). Huonosti nukutun yöni sekavissa unissa seikkaili muun muassa eilispäivän fakiirisetä, ja laivan sisällä oli raitiovaunulinja. Olimme ennen kahdeksaa odottamassa laivan saunaosaston aukeamista. Pääsimmekin aamusaunomaan täysin omassa rauhassa. Oli lokoisaa--porealtaassa oli kiva kölliä. Aikaa vain ei ollut loputtomiin.

Kamat kasaan, rinkka selkään ja laivasta ulos sateiseen Tukholmaan. Taitavina ja suuntavaistoisina reissaajina meinasimme eksyä jo metroasemaa hakiessamme, mutta löytyihän se Gärdet sentään. Pari pysäkkiä tunnelibanaanilla ja uusi suunnistustehtävä: miten löytää T-centralenista Centralstation. Sitä etsiessämme etsin myös muistikirjan (johon tämä kaikki on alunperin kirjoitettu). Asemakin löytyi--auttoi, kun tajusin, että laukussani on Tukholman kartta. Asemalla jäi vielä aikaa syödä ja evästäytyä, kunnes pitkän junamatkan ensietapin aika koitti. Juna oli X2000, kohde Malmö. Kallistuvakorisessa pikajunassa tajusi täysin, miksi se kuulemma aiheuttaa monille pahoinvointia. Juna körötteli välillä tosi hiljaa, ja olikin loppujen lopuksi parikymmentä minuuttia myöhässä. Vähän ehdimme jo huolestua, mutta koomatessa nopeasti kuluneen matkan jälkeen meille jäi Malmössä kymmenisen minuuttia aikaa kipaista seuraavaan junaan.

Malmöstä Köpikseen kulkeva Öresundtåg (kuvassa) oli hassunnäköinen ja tuntui vähän metrolta. Oli myös jännää, miten se täysin huomaamatta vaihtoi maata. Silta oli vähän pettymys, ja sääkään ei auttanut, ei näkynyt maisemia. Yhtäkkiä oltiin kumminkin Köpenhaminassa. Kumpikaan ei ollut tajunnut, että sielläkään eivät eurot kelpaa, mutta Electron toki kävi, joten saimme iltapalaa.

Päivän viimeinen juna oli CityNightLine-yöjuna kohti Kölniä. Junan "lepovaunu" osoittautui HYVIN ahtaaksi 6h makuuosastoksi. Osastossamme oli lisäksemme hollantilainen tyttö, ruotsalainen poju ja vanha ruotsalainen pariskunta. Joutui siis puhumaan ruotsia... Kävi ilmi, että poju ja tytsi olivat "taiteilija" ja tyhjäntoimittaja-meditoija-työtön. Ja olipa muuten hassu tapa matkata yöllä.