Viikon ainoa vapaapäivä oli kohtalaisen vauhdikas ja puuhakas sekä tekemisen että päänsisällön tasolla. Aamupäivästä suuntasin keskustaan ja vihoviimein sain vietyä selloni huoltoon. Perusputsaus, uudet kielet ja uusi talla. Raukkaparka on kaivannut niitä jo varmaan pari vuotta, ja nyt vasta. Sitten kun saan takaisin sen, pitäisi alkaa vimmattu harjoittelu. Jotenkin tuo huoltoon vienti ahdisti ja pelotti, ei pelkästään siksi, että pitää luopua soittimestaan hetkeksi, vaan myös siksi, että olen ihan saapastyhmä kaiken välineurheilun suhteen mitä soittimiin tulee, ja jotenkin soitinkorjaajat tuntuvat poikkeuksetta minusta katselevan minua töykeästi nenänvarttaan pitkin... Oli siis suuri voitto että sain tämän tehtyä.
Sellosta erottuani kulutin tuntikaupalla kiertelemällä kauppoja, muun muassa UFFeja saamani Ropecon-puvustusvision perässä. Monena vuonna olen haaveksinut, että jos oikeasti cosplay-henkisesti valkkaisi jonkun hahmon jostain lempisarjastaan ja yrittäisi näyttää siltä. Nytpä taidan oikeasti yrittää. Lisäksi kävin ostamassa omppukaupasta näppäimistön, ja syömässä hyvää ruokaa ja vielä parempaa jälkiruokaa, vapaapäivän kunniaksi.
Aikani pyörittyäni asetuin viimein aloilleni Kinopalatsin teatteriin 7, riville 7, paikalle 7 (mystistä numeromagiaa...) katselemaan viitos-Potter-leffaa. Siitä jäi jotenkin epämääräisen tyytymätön olo. Jotenkin tyyli tuntui vähän epäyhtenäiseltä, ja musiikki oli ihan plääh, "lapsi"-näyttelijät alkavat näyttää auttamatta liian vanhoilta, ja onhan se selvä, että kun kirja on ihan älyttömän pitkä, sen tiivistämisen tulos on vähän poukkoilevan oloinen.
Poukkoileva oli myös mieliala kun pääsin leffasta. Siihen saakka olin ollut ihan iloisilla mielin, mutta teatterista ulos käveltyäni iski joku älytön melankolia. Tai ehkä se vaan oli nälkä--päästyäni kotiin ja saatuani ruokaa kaivauduin ylös synkistä mietteistä ja siirryin tavanomaiseen hyperimpään meininkiin. Tulinpa sitten muun muassa tilanneeksi kertakäyttöisiä värillisiä piilareita, jotka väittävät näkyvänsä tummissakin silmissä. Vähäsen epäilen, mutta sehän nähdään sitten. Testasin myös läppärin käyttöä pöytäkoneen korvikkeena kun on erillinen näyttö, hiiri ja näppis. Hyvin toimi. Vinkeetä.
No comments:
Post a Comment