Tiistai sisälsi pieniä jänniä juttuja. Aamupäivän ukkoskuuro esti kiipeilysuunnitelmat, joten jäin kotosalle. Kotosalla soittelin, lueskelin Hellblazeria, sekä sain puhelun opiskelututulta, että haluaisinko ehkä kaksi oppilasta. No totta kai haluaisin, jos vaan suostuvat minulle antamaan. Sitä varten olisi pitänyt laittaa CVtä eteenpäin, mikä piti jättää myöhemmäksi, kun kipaisin töihin.
Töissä päivän pieni jännittävä asia oli, että jouduinpa sitten puhumaan ranskaa työpaikalla, jossa en todellakaan olisi sitä odottanut. Kääntöraiteella oli kyydissä setä, joka heti ekana kysyi, että osaanko ranskaa. "Un peu", vastasin. Aika kökköähän se oli, mutta kykenin kommunikoimaan olennaiset asiat. Tosin tästä huolimatta sedän etsimä kadonnut laukku taisi jäädä kadonneeksi.
Kotiin palatessani pääsin ihastelemaan mieletöntä ukkosta. Vau. Salamat valaisivat koko taivaanrannan aivan kirkkaaksi. Oli jokseenkin aavemainen tunnelma kun vielä jonkun talon parvekkeella helisivät tuulikanteleet.
No comments:
Post a Comment