Tämän päivän harjoittelutavoite oli neljä tuntia, ja surullista kyllä, se jäi saavuttamatta ihan älyttömän typeryyden takia. Soitin kyllä reilut kolme tuntia erittäin tehokkaasti, vaan siinä vaiheessa, kun olin juuri aloittamassa konserton hitaan osan harjoittelua, koputteli joku harjoituskopin ovelle ja kysyi, että eikös tässä lue että puoli neljä. Ja tottahan siinä kopin oven kellotaulussa näkyikin lukevan, että lopettaisin puolelta, vaikka tarkoitus ja ajatus oli, että neljältä. En vaan ollut osannut laittaa sitä siihen oikein, perkele. Jostain syystä se tuntui ihan hirvittävän pahalta ja kamalalta, ja pakenin itkien paikalta. Äh. Osittain se oli sitä, että en vaan siedä sitä, kun soittoni keskeytetään, vieläpä kesken kauniin ja herkän osan, ja toisaalta sitä, että voi elämä että voi vituttaa kun noin idioottityperästä syystä jää päivän harjoittelusaldo liian pieneksi. Mutta eipä auttanut, suuntasin sitten konsalta kotiin puolta tuntia aiemmin kuin olin suunnitellut.
Kotona en kauaa homehtunut, koskapa illan ohjelmassa oli kiipeilyä Tapanilassa. Melkoisen tehokas sormilihastenkehityspäivä kun ensin soitin ahkerasti ja sitten vielä kiipesin. Sainpa vieläpä kiivettyä reitin, jonka keväällä nimesin Wiralliseksi Projektiksi, koska millään en vaan sitä saanut loppuun. Ei se vieläkään puhtaasti mennyt, mutta ei tuntunut ollenkaan niin vaikealta enää.
Ennen nukkumisen harkitsemista tulin setvineeksi ihan vähän Salaisuuksia-pelijuttuja irkissä höpötellessäni, ja luin viitos-Potterin loppuun. Ei siitä mihinkään pääse, se on mielestäni sarjan huonoin kirja. On siinä hyviäkin juttuja ja jänniäkin juonikuvioita, mutta se on liian höttö jopa Potteriksi. Ihan liian paksu siihen nähden, paljonko sisältöä loppujen lopuksi on. Olisi kaivannut paljon tiivistämistä ja turhan jaarituksen poistamista, vähemmän Harryn ärsyttäviä tunteenpurkauksia ja märehtimistä ja vähemmän turhia yksityiskohtia, vaikka taikamaailman omituisten yksityikohtien osoittelu onkin olennainen osa Potterien viehätystä.
No comments:
Post a Comment