Aamulla aikainen herätys ja kiipeämään aurinkoiseen Nuuksioon Mirin ja Daren kanssa. Emme osanneet, mikä ei kyllä minun kohdallani ollut ihmekään kun taas kohtalaisen tauon jälkeen aloitettiin heti kohtalaisen vaikeilla reiteillä. Myöskään Nuuksio kaiken kaikkiaan kivenä ei ilahduttanut muita. Plääh. Minusta se on ihan jees. Se on vaan vähän erilainen.
Ajelimme Itikseen, missä söimme Chicosissa, seurana myös paikalle sattunut Heiccu. Kahvin jälkeen oli aika Daren ja Mirin suunnata rokkaamaan. Olisipa tehnyt mieli lähteä Ankkarockiin eikä töihin, mutta eipäs auttanut, joten astelin portaat alas laiturille ja ohjaamoon, Heiccu seuranani ekalla kierroksella.
Sunnuntai 5.8. tarkoitti Helsingin metrossa paluuta normaaliliikenteeseen. Ei enää pendelisahausta Itäkeskus-Mellunmäki-välillä, mutta eipä myöskään enää vähintään 8 minuuttisia taukoja. Normaaliliikenne tuntui hektiseltä. Etenkin kun työpäivä oli yhdeksäntuntinen ja sisälsi kahdeksan kierrosta--poikkeusliikenteen aikana ei koskaan ollut enempää kuin 7 per päivä. Oli tosi hassu ajaa ilman Kulosaaren ja Kontulan remontti-tukoskohtia, ja tosi hassu myös ajaa Ruoholahdesta Mellunmäkeen, ja monessa muussakin mielessä hassua. Työpäivä ei ollut loppujen lopuksi ollenkaan niin paha kuin olin etukäteen pelännyt ja vinkunut, ennemminkin meni nopeasti kun tauot olivat niin lyhyitä. Ikävin puoli oli, että päivä loppui niin myöhään, että kotiin piti sompailla kautta täynnä ördääviä festarisankareita olleen keskustan.
Päivä oli myöskin ensimmäinen ihan flunssattoman oloinen koko viikolla, ja mielialakin osasi asettua. Siihen auttoi huomattavasti oikeiden ihmisten näkeminen, mielialaan siis--ellei sitten muuhunkin. Jäinpä nimittäin yöllä miettimään sitä, miten paljon mieli ja ruumis taas keskustelevatkaan keskenään, ja ihmettelemään, mikä näissä oloissani oli syytä ja mikä seurasta ja mistä.
No comments:
Post a Comment