Pläh

Vaikka kuinka aikaisin mukamas yritin mennä nukkumaan illalla, en taaskaan aamulla päässyt ajoissa liikkeelle, väsytti vaan niin liikaa. Johtunee siitä, etten saanut nukuttua, kun opiskeluahdistus hiipi jostain mielen nurkilta. Aamupäivästä konsalle päästyäni se sitten kunnolla hyökkäsi. Liittyi siihen, että näin yhden suurin piirtein samassa vaiheessa opintoja olevan ihmisen juttelevan juuri niille opettajille, joiden kanssa minunkin pitäisi setviä asioita, mutta kun en vaan millään uskaltaisi kun se on niin vaikeaa ja juuri niistä opettajista en ikinä ota selvää tai tajua niiden ohjeiden perusteella, mitä minun oikeasti pitäisi tehdä... Loppujen lopuksi tämä johti jotenkin sellaiseen oloon, että paskat, en mä ikinä tule mistään valmistumaan, ja tuotan vaan pettymyksiä kaikille--poden jo sitä, että tuotin pettymyksen joillekin kielitieteen opettajille kun en olekaan ollut aktiivisesti siellä, vaikka aiemmin kovasti ahkeroin ja sain hyviä arvosanoja ja prosemmastani hyvää palautetta... Angst angst. Lopputuloksena en kyennyt keskittymään soittamiseen ollenkaan, vaan laitoin ajoissa sellon lootaan ja tapoin aikaa tuijottamalla listaa tekemättä olevista opinnoista, mikä ei varsinaisesti piristänyt sekään.

Käväisin Kulosaaressa opettamassa ja siirryin Perkkaalle vakaana aikomuksena tehdä edes jotain opintojeni eteen. Päädyin rähmimään typerää Vieraat kulttuurit -kurssia. Lisäksi yritin tehdä pizzaa, ja sekin meni tietysti pieleen.

Päivän ainoa valopilkku oli, että illasta käväisin Mirjalla teellä. Edelleen tyhmää, että nähdään niin harvoin, vaikka asutaan näin lähekkäin. Tuli taas keskusteltua syvällisesti esimerkiksi eri musiikkikulttuurien eroista ja suhtautumisesta toisiinsa. Kansanmusapuolellakin soitelleella Mirjalla on asioista paljon luovempia näkemyksiä kuin minulla. Aina oikein järkytyn, kun huomaan, miten tehokkaasti on länsimaisen taidemusiikin vuosisataiset perusajattelumallit päähäni iskostettu. Jos kappaleessa on nuotti, jonka harjoitellessaan lukee väärin, ja huomaakin, että itse asiassa väärin luettu versio kuulostaa kivemmalta kuin se, mitä säveltäjä on kirjoittanut, miksei sitä sitten voisi soittaa "väärin"? (Itse kun tähän juuri reagoin heti niin, että Eieieiei ei sitä voi muuttaa minkä säveltäjä on sinne suuressa viisaudessaan laittanut--mutta miksei voi? Siksi että "näin se vaan klassisella puolella on aina ollut" on kovin huono perustelu, vaikka tietysti varmasti joku syvällinen taidemusiikintutkija osaisi perustella järkevämmin.)