On taas hieman viikonpäivistä pihalla oleva olo. Keskiviikko oli viikon eka työpäivä. Sen sijaan että olisin soitellut ahkerasti aamupäiväni, suuntasinkin ajoissa keskustaan, kävin yliopistolla hakemassa opintosuoritusotteen, jotta voin ruinata Stadian vapaastivalittaviin hyväksilukuja, ja menin Itäkeskukseen kirjastoon etsimään pari lähdettä Vieraat kulttuurit -kurssiin, kun siinä sellaisia piti olla.
Metronajoilta alkoi lupaavan tavanomaisen tapahtumattomasti, mutta yllättäen neljännen kierrokseni aikana liikenne yhtäkkiä sekosi. Syyksi selvisi Kulosaareen hyytynyt juna, ja muutaman kierroksen ajan junat olivat parhaimmillaan kymmenen minuuttia myöhässä sen vuoksi. Onneksi kuitenkin viimeiseen kierrokseeni mennessä aikataulu saatiin kiinni taas, ja pääsin kotiin ihan ajosarjani mukaiseen aikaan.
Yöstä luin loppuun kuutos-Potterin. Sen lukeminen oli erityisen jännää, koska päinvastoin kuin aiemmat sarjan kirjat, olin lukenut sen vain kerran aiemmin, silloin kun se tuli ulos. En enää muistanut puoliakaan tapahtumista, vaan sain arvailla uudelleen, että mitenkäs tämä nyt menikään. Kaiken lisäksi silloin, kaksi vuotta sitten kesällä kun tätä viimeksi luin, olin juuri Unna ja Nuuk -lastenelokuvan kuvauksissa avustajana esittämässä kivikautista tyyppiä, ja kirjan sivujen välissä on punaisia täpliä, missä "sotamaalaukseni" on rapissut siihen. Voi niitä aikoja. Kuutoskirja on selvästi paljon hallitumpi kokonaisuus kuin viitonen, varmaan osittain myös siksi, että Harry on yhtäkkiä paljon kypsemmän oloinen. Ihmissuhdejuonien paljous ei välttämättä nappaa, mutta kai se on asiallista kun kerta halutaan kuvata, miten teinit varttuvat. Ja kirjan viimeiset pari lukua ovat kyllä minusta sarjan surullisimpia. Snif.
No comments:
Post a Comment