Olipas taas päivä, joka sisälsi paljon juttuja, jotka olisi mieluusti jättänyt väliin. Ikäänkuin yritin hyvittää itselleni eilisen vapaapäivän rasittavuutta ottamalla aamupäivän vähän rennommin. Kun en kyennyt heräämään herätyksen soitua, nukuin vähän lisää, mikä oli virhe. Näin ekan allejääntiteemaisen unen, mitä muistan. Unessani Kalasataman asemalla oli joku teinityttö kävelemässä raiteilla vaaleanpunaisessa yöpaidassa, enkä ehtinyt jarruttaa, ja se liiskaantui laiturin ja junan väliin. Pahinta kuitenkin on, että unessa suhtauduin tähän täydellisen piittaamattomasti. Kai se periaatteessa on perusteltua kun ei ole oikeasti itse tehnyt mitään väärää, mutta kuitenkin luonnottoman tunteetonta. Ei ollut kiva uni missään mielessä. Muutenkin lusmuttu aamupäivä johti loppujen lopuksi liian vähään soittamiseen ja omantunnontuskiin ja ahdistukseen aikaansaamattomuudesta. Tulipa edes leivottua muffinsseja.
Töissä eilisen ukkosmyrskyn jäljet näkyivät vielä jonkin verran, vaikka periaatteessa liikenne kulki ihan normaalisti. Ja sitten osoitin taas ihan käsittämättömän äärimmäistä pätevyyttä. Tiistaina pudotin käännöllä radalle CD-kotelon. Tänään tipautin Vuosaaressa silmälasini kääntöraiteen kävelyritilän alle. Kyllä oli melkoisen jäätävä hetki kun ihmettelin, mihinkä ne lasit hävisivät, katsoin alas ja tajusin, että tuollahan ne sepelillä lepäävät. Kaikeksi onneksi minulla oli aikaa ja käännöllä tilaa että sain junan siirrettyä pois lasien kohdalta ja valvomolta luvan käydä hakemassa ne. Eivätkä edes naarmuuntuneet. Melkoinen tuuri onnettomuudessa, mutta huhhuh, olipa ihan älytön temppu tuokin. Tässä jännityksellä sitten odottelen, mitä sinne seuraavaksi pudotan.
Puoliltaöin töistä päästyäni päätin vielä pyörähtää Kaisan Japaniin-läksiäisissä. Vaikka päivän yleisen pieleenmenomeiningin huomioiden olin ihan varma, että se on Tosi Huono Idea, ei se oikeastaan edes ollut. Oli kiva käydä edes pikaisesti moikkaamassa ihmisiä.
No comments:
Post a Comment