Alan tässä hiljakseen vakuuttua, että tämä viikko vaan on viallinen. Oli ihan turha ja tyhmä päivä tämäkin. Oli se läksiäisissä käyminen huono veto siinä mielessä, että en tietenkään kyennyt heräämään tarpeeksi aikaisin, ja olin konsalla vasta puolen päivän jälkeen. Harjoitteluaikaa silti olisi ollut, melkein koko päivä, mutta soittamisesta vaan ei tullut mitään. Ei minkäännäköistä kykyä keskittyä yhtään mihinkään. Syytin tästä sitä, että iltapäivästä piti mennä pitämään ensimmäinen tunti uudelle oppilaalle. Minulla kun on tapana pelätä oppilaita, etenkin kun ne ovat uusia--aika mahtava ominaisuus opettajan uraa ajatellen. Tuntikin sitten oli vähän semmoinen, varmasti annoin itsestäni todella levottoman ja epävarman kuvan. Totuudenmukaisen ainakin siis.
Pdettyäni soittotunnintapaisen pähkäsin pysäkillä, mennäkö bussiin, joka vie takaisin konsalle, vaiko suorinta tietä kotiin. Päätin mennä konsalle, jos vaikka vähän enemmän soittaisin ja välttäisin omantunnon soimauksen liian vähästä soitosta. Vaan konsalle päästyäni jouduin toteamaan, etten edelleenkään kyennyt keskittymään niin yhtään. On se nyt kumma. Ei vaan ole järkeä eikä hyötyä soitella mitä sattuu ajattelematta yhtään mitä tekee. Lähdinpä sitten kuitenkin liian aikaisin kotiin.
Jostain päähänpistosta keksin, että haluan leipoa bataattipiirakan, joten suuren osan illasta kulutin siihen. En oikein osaa päättää, mitä lopputuloksesta pitäisi ajatella, on kyllä omituinen leivonnainen kaiken kaikkiaan. Ensi kerralla voisi kokeilla voitaikinan sijaan murotaikinaa, ehkä olisi parempi. Kaipaa ehdottomasti vaniljakastiketta tai -jäätelöä tai jotain vastaavaa kaverikseen.
No comments:
Post a Comment