Vaihteeksi voisi kirjoittaa näinkin inhimilliseen aikaan, ettei tulisi höpistyä mitä sattuu. Aamuyön angstilätinäni aiheutti vastavuoroisesti lisää angstia. Maaginen kykyni tuottaa angstia tyhjästä siis iski jälleen. Jos joku keksii semmoiselle jotain käyttöä, tiedätte kenen puoleen kääntyä.
Koska eilinen oli pelkkää tärähtänyttä tunnelmatilitystä, tänään faktapitoisemmin. Menin siis nukkumaan joskus viiden maissa aamuyöstä, mutten sittenkään saanut unta varmaan tuntiin, kun olin vähän hyper ja mietin ties mitä outoja. Heräsin sitten siinä kahdeksan jälkeen, ja suoritin äkkilähdön kohti konsaa. Aamupäivän aikataulu oli tiivis.
9.30-11.30 oli kvartettitreenit, joissa olin vuorotellen raato, niuhottaja ja viimein lempiosaani päästyämme pelkästään innostunut. Sitten kipin kapin Siltavuorenpengertä kohti.
12.00 kieppeillä ilmaannuin laitokselle palauttamaan yön aikan korjaamiani tehtäviä. Ne olivatkin viimeiset laatuaan, koska kyseinen kurssi loppuu. Sen sijaan ensi viikosta pitäisi tehdä jotakin kirjantoimitus-apujuttuja.
Ja sitten takaisin konsalle. Matkalla pysähdyin F-musiikissa katsomassa, olisiko siellä Boccherinin kvartettoja levyllä, mutta ei ollut, kvintettoja vaan.
12.45 olin takasin konsalla, missä yllättäin löysin kahviosta Lauran, Kirwan ja Olgimuksen. Niillä tosin oli kova kiirus pois, mutta siltikin oli mukava törmätä wanhoihin tuttuihin.
13.00 pidettiin sellomuksuryhmän palautekeskustelu, jossa olin sikäli vähän pihalla, etten viime muksuryhmätunnille itse päässyt. Lisäksi tiimityötä esittelevät vanhemmat opiskelijat esittivät ryhmätyön hyviksi puoliksi muun muassa "ei yksinäistä puurtamista tai kilpailua"--hmmh, itse otan paljon kilpailullisemman asenteen jos pitää työskennellä ryhmässä, ja puurran mieluiten yksin. Tietystikin piti sitten lähteä kesken poiskin.
14.15-15.15 käväisin vielä Kulosaaressa opettamassa, ja sitten, kas ihmettä, se olikin se päivä siinä. Eikä se ollutkaan tuntunut niin pahalta kuin olin odottanut.
Oli tarkoitus suunnata "kodin" kautta kotiin, eli ensin Pasilaan ja sitten Laaksolahteen. Pasilassa kumminkin otin ja jumitin keskustelemaan tärkeistä asioista ircissä. Se oli hyvä juttu, koska vähensi kehittämääni turhaa tyhjänpäiväistä angstia kovasti. Ja sitten äiti soitteli ensin, että "etkös sä ole jo tulossa", ja sen perään ennen kuin ehdin lähteä, että "odotas, mä tulenkin sinne". Äiti on ihmeellinen ihminen. Käväisi sitten pyörähtämässä täällä, ettei mun tarvis vaivautua, kun muutenkin on ollut rankkaa. Toi ruokaa ja muuta semmoista, mutta kovin pikaisesti poistui myös. Sitten vaan lojuin ja katselin telkkaria uudelta hienolta näytöltä. Olis varmasti jotakin järkevää pitänyt tehdä, mutta ei kai aina vaan voi.
No comments:
Post a Comment